Nenäpäivä on vuoden paras kirja, päätti Finlandia-diktaattori Minna Joenniemi. Ei palkinto huonolle kirjalle mennyt.

Jotenkin tästä kirjavuodesta jäi silti vähän outo maku. Hyviä kirjoja ilmestyi paljon, mutta palkinnot menivät minusta vääriin osoitteisiin. Finlandiasta en jaksa enää jauhaa, tiedätte mielipiteeni. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon olisin antanut vaikka Tumman veden päällä -kirjalle tai Minä, sisareni -kirjalle. On vähän pettynyt olo.

Minä, sisareni on muuten äsken painoon lähteneen tammikuun Olivian (ilmestyy 15. joulukuuta) Jos on aikaa vain yhteen -kirja. Ulkoistin työn tällä kertaa Meri Nykäselle, joka teki hyvän valinnan.

Lehden painoonmeno oli näin flunssaisena sen verran kipakka ponnistus, että nyt taidan lähteä kotiin, katsoa nauhalta Cranfordin naiset ja mennä aikaisin nukkumaan.

Sitä ennen julistan kuitenkin, että minun tämän vuoden kotimainen kirjani on Kauimpana kuolemasta. Mikä kirja on sinun vuoden kirjasi?

Vakiolukija ja kaimani Mari ehti jo toivoa Finlandia-postausta ja tässä pesee. Syy päivän blogihiljaisuuteen on palaveriputkessa: lounastaukoa lukuun ottamatta olen istunut erikokoisissa neukkareissa aamuyhdeksästä tähän hetkeen.

Finlandia-palkintoehdokkaat ehdin kyllä siinä lounastauon tietämillä tsekata. Oli vähän järkytys. Miksi ihmeessä Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ei ollut listalla? Itse veikkasin sitä voittajaksi, samoin Seppo Puttonen Ylen aamutelevisiossa tänään. Minusta tämä on oikeasti vähän pöyristyttävää.

Vähän odotin listalle myös Anja Snellmanin Parvekejumalia.

Tässä ehdokkaat: Joel Haahtelan Katoamispiste, Riikka Pulkkisen Totta, Markus Nummen Karkkipäivä, Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan ja Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä. Eniten juhlitaan Otavassa, joka sai listalle kolme kirjaa.

Olen lukenut ehdokkaista vain kaksi, Katoamispisteen ja Totta. Blogia seuranneille ei tulle yllätyksenä, että suosikkini on Totta. Todennäköisesti se ei siis voita.

Näin kylmiltään ja täysin fiilispohjalta veikkaan, että voittaja on Kärpäsenkesyttäjä. Teen uuden ja ehkä vähän valistuneemman veikkauksen, jahka olen lukenut ne neljä muuta. Mitä veikkaatte te muut?

PS. Onnea ja menestystä kaikille ehdokkaille!

Sinne se nyt meni, Nobel, Mario Vargas Llosalle. En ole pettynyt (ei kai kukaan ota näitä palkintoja tosissaan?), mutta toivoin kyllä vähän, että palkinnon olisi saanut Margaret Atwood, Alice Munro tai joku muu suosikkikirjailijoistani.

Llosan tuotanto on minulle suhteellisen tuntematonta. Tänä vuonna suomennettua Tuhmaa tyttöä luin muutaman kymmenen sivua, mutta uuvahdin. En millään jaksanut kiinnostua päähenkilön pakkomielteestä. Luulen toimineeni samoin myös Julia-täti ja käsikirjoittajan kanssa.

Mario Vargas Llosa: Tuhma tyttö. Otava, 2010. 416 sivua. Suomentanut Sulamit Hirvas.

Nobelia enemmän iloitsen siitä, että marraskuun Olivia meni äsken painoon ilmestyäkseen 2o. lokakuuta. Lehdestä tuli tosi nätti, ja on siellä pari ihan killerijuttuakin.

Iloitsen myös siitä, että hyllyni pursuaa kiinnostavia kirjoja. Niitä on itse asiassa niin paljon, että ensi viikolla luvassa on pikakilpailu. Perjantain istun koulutuksessa, joten toivotan jo nyt hyvää viikonloppua!

Uutiset Britanniasta kertovat, että Petina Gappahin Tanssimestari voitti Guardianin esikoiskirjapalkinnon. Me kirjasieppolaisethan tunnemme kirjan jo. Kannattaa muuten lukea tuon aiemman postauksen kommentit, siellä on paitsi tietoa myös kirjasuosituksia.

Huomaan, että Kirjasieppo näyttää ärsyttävän palkintokeskeiseltä, mutta lupaan että tahti muuttuu jahka joulukuusta päästään. Tämä on niin kummallista aikaa.

Tulossa on myös niitä kaivattuja arkistojen aarteita eli vanhoja suosikkeja, kunhan ehdin. Aion viikonloppuna vihdoin järjestää kirjahyllyni. Ja jonkinlainen joululahjalista viimeistään huomenna! Lehti on menossa painoon huomenna, joten olen ollut vähän hoppuinen.

Antti Hyry sen sitten voitti, FInlandian. Nyt harmittaa, etten lyönyt vetoa. Ja sekin tuli selväksi, ettei kirjoja tarvitse lukea valitakseen voittajan.