Pistäydyin pari päivää sitten Kampin Suomalaisessa Kirjakaupassa, joka oli sairauslomani aikana uusiutunut aika hienoksi. Se näyttää ihan eurooppalaiselta kirjakaupalta kahviloineen ja designsohvineen. Olisin ottanut kuvia iloksenne, mutta erittäin tympeä myyjä ilmoitti, etten saa kuvata.

Päädyin kauppaan ostaakseni Mondon uuden Berliini-matkaoppaan, mutta se oli kaupasta loppunut. Se erittäin tympeä myyjä suostui onneksi tilaamaan sen toisesta myymälästä.

Kuvassa Mondon Berliini-opas vuodelta 2005. Päättelin, että tarvitsen uuden, koska sen johdanto on nimetty Hetkien kaupungiksi...

Kaverit moittivat Mondon kirjojen karttoja huonoiksi tai olemattomiksi, mutta minua se ei haittaa. Kartat yleensä lähinnä ahdistavat minua. Olen karttalukutaidoton ja yritän valita matkaseuraksi jonkun, jolla on edes auttava suuntavaisto.

Tästä voittekin päätellä, että olen lähdössä Berliiniin. Pitkä viikonloppu odottaa parin viikon päässä. Matkaopas on siis hoidossa, mutta mitä muuta luettavaa pakkaan kassiini?

Auttakaa naista matkalla ja vinkatkaa hyvistä romaaneista, jotka sijoittuvat Berliiniin! Iloitsen toki muistakin vinkeistä en ole koskaan käynyt Berliinissä.

Jos olet aina halunnut kuulua kirjallisuuden sisäpiiriin, muttet ole uskonut pääseväsi siihen, tässä on tilaisuutesi. Pieni esikoiskirjakerho aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa, jos siihen liittyy noin sata jäsentä.

.

(Kuva PEKK:n nettisivuilta.)

Kerhon jäsen maksaa kirjasta normaalin kirjakauppahinnan ja tukee siten nuoria suomalaisia kirjailijoita. Bonuksena on se, että pysyy kärryillä siiät, mitä kirjallisuudessa tapahtuu. Koska PEKK:lla on myös nettisivut, lukija voi keskustella kirjoista netissä muiden kanssa – ja mahdollisesti myös kirjailijan itsensä kanssa.

Vuodessa kerhokirjoja tulee kymmenen. Lysti maksaa kirjan hinnasta riippuen noin 220–300 euroa vuodessa.

PEKK kuulostaa niin sympaattiselta, että ellen työni vuoksi uisi uutuuskirjojen tulvassa, liittyisin heti jäseneksi.

Työpäivä oli sen verran tiivis, etten ehtinyt blogata. Nyt oli pakko, koska bongasin tämän uutisen: Espoon kaupunki aloitti sähköisten lukulaitteiden lainaamisen.

Innostuin heti. Olen vähän vimpainfriikki ja kuljettelisin paljon mieluummin kassissani yhtä lukulaitetta kuin paria kolmea kirjaa. Työtä helpottaisi huomattavasti, jos kustantajat lähettäisivät tulevat romaanit toimituksiin bitteinä eikä A4-kasoina (joita on muuten mahdoton lukea bussissa).

Nyt pitää siis hankkiutua kirjastoon ja tutkia tätä BeBookia. Onko lukijoilla kokemuksia? Tai mielipiteitä siitä, pitääkö kirjan olla pahvia ja paperia?

PS: Kyllä, tiedän että lukulaitteita saa ostaa maailmalta. Niihin vain ei voi ladata suomeksi ilmestyviä uutuuskirjoja, joita työn takia lähinnä luen. Siksi esimerkiksi Kindle saa vielä odottaa.

Mari kommentoi lahjalistaani näin: "Hieno lista! Löytyisikö vielä yhtä vinkkiä..? Lahjansaaja: äiti, joka on varastanut kirjahyllystäni 12 kirjaa lojumaan omaan hyllyynsä. Ko. äidiltä kesti puolitoista vuotta lukea Lemmikkikaupan tytöt, koska nukahtaa joka ikinen kerta kun ottaa illalla sängyssä kirjan käteensä."

Naputtaessani vastausta tajusin, että siitä tulee tolkuttoman pitkä. Niinpä tein siitä tämän postauksen.

Visainen kysymys. Ehkä sinun ei pidä ollenkaan ostaa äidillesi kirjaa vaan esimerkiksi kirkasvalolamppu. Tai osta kirja, jonka hän on lainannut ja jättänyt palauttamatta ("nythän voit sitten antaa takaisin sen minun kappaleeni").

Sori, ihmiset jotka eivät palauta lainaamiaan kirjoja tuovat esiin ilkeät puoleni. Olin myös havaitsevinani Marin kommentissa pientä kyllästymistä kyseiseen kuvioon.

Mutta koska joululahjojen tarkoitus yleensä on tuottaa iloa eikä toimia vinoilun välikappaleena, tässä pari rakentavaakin ehdotusta

Paras lahja äidillesi saattaisi olla lahjakortti kirjakauppaan. Vaikuttaa vähän siltä, että hän pitää enemmän kirjojen valinnasta kuin niiden lukemisesta.

Tai valitse novelleja. Ehkä äitisi jaksaa kymmenen sivun tarinan nukahtamatta. Syksyn uutuksista olen tykännyt Sari Malkamäen Jälkikasvusta ja Nam Len Merimatkasta, ja Tanssimestarikin huvittaisi varmaan monia enemmän kuin minua. Minussa on tosikon vikaa, sanoo oma äitini.

Sari Malkamäki: Jälkikasvu. Otava, 2009. Noin 200 sivua.

Nam Le: Merimatka. Like, 2009. 273 sivua.

Henrik Lange: 90 kirjaklassikkoa kiireisille. WSOY, 2009. 187 sivua.