Etusivu >  Kulttuuri  >  Kirjablogi

Terveisiä reunalta

13.04.2010 15:57 Mari Paalosalo-Jussinmäki

Gummeruksella on selvästi näkemys siitä, miten nuoret kaupunkilaiset nykyisin elävät. Ensin tuli Punainen mekko, nyt Julkeat. Molempien päähenkilö on nainen, joka ei halua opiskella, tehdä töitä tai kuulua mitenkään muutenkaan tähän niin sanottuun yhteiskuntaan.

Tai ehkä Gummeruksessa vain ikävöidään Tuomas Vimmaa.

julkeat-kirja-elina-loisa
Elina Loisa: Julkeat. Gummerus, 2010. 240 sivua.

Julkeat-romaanin nimetön minäkertoja on hyvin kaunis, hyvin älykäs ja hyvin itsekeskeinen nainen, joka käyttää muita suruttomasti hyväkseen yhdessä parhaan (ja ainoan) ystävänsä Maxin kanssa. Uhreista merkittävin on Anna, jota minäkertoja nimittää Pankkiautomaatiksi. Vähäpätöisempiä uhreja hän kutsuu säästöpossuiksi.

Nukuttujen päivien ja levottomien öiden juoni ajelehtii aina samaa rataa: baari, känni, sänky. Tätä minä ja Max nimittävät vapaudeksi.

Minua ärsytti Julkeissa melkein kaikki: sensaatiohakuisuus, latteus, mukarankkuus, minäkertojan taustalta löytynyt pakollinen teinitragedia, päähenkilöiden lapsellisuus. Hyvää kirjassa oli se, ettei se päättynyt suureen kääntymykseen, minäkertoja ja Max vain jatkoivat niin kuin siihenkin asti. Minä ja Max tuomitsevat sitoutumisen sekä yhteiskuntaan että ihmisiin (paitsi toisiinsa), mutta heillä ei ole niiden tilalle mitään. Minua tällainen näköalattomuus alkoi nopeasti tympiä. Jos siellä marginaalissa on noin tylsää, pysyn tosi mielelläni täällä ahtaassa keskiluokassa.

Satuin näkemään tv-haastattelun, jossa Loisa sanoi Julkeiden kertovan siitä, miten kova työelämä polttaa nuoria ihmisiä loppuun. Minä en sitä kirjasta tajunnut. Minäkertoja ja Max eivät nimittäin tee töitä, eivät ainakaan päivää kauempaa. Julkeiden nimeäminen työelämän huonontumisen kritiikiksi on sama kuin nimittäisi Matti Nykästä viinikulttuurin apostoliksi.

Loisa sanoi televisiossa myös halunneensa kirjoittaa kirjan, jossa pummius olisi "hyväksyttävä tai ainakin ymmärrettävä asia". Siinä hän tavallaan onnistui: ymmärsin minäkertojan ja Maxin valintojen syyksi välittömän hetkellisen mielihyvän (taksimatkaan saadut rahat, peti seuraavaksi yöksi, nousuhumalan tuoma euforia).

Sitä en ymmärtänyt, miksi minä ja Max eivät nähneet hetken mielihyvän johtavan pitkään onnettomuuteen. Sitäkään en ymmärtänyt, miksi kumpikin tuntui ajattelevan, että joku jossakin on heille velkaa elämän.

Parasta Julkeissa on, että se saa puhumaan. Referoin kirjaa täällä toimituksessa, ja ajauduimme kiihkeään keskusteluun siitä, miten erilainen suhde työhön 1980-luvulla syntyneillä on kuin meillä vanhemmilla. Tänään tosin luin Talouselämästä jutun, jonka mukaan myös 1970-luvulla syntyneet suhtautuvat työhön erittäin penseästi. Hmmm.

Suositus: Hänelle, jonka mielestä Helsinki 12 oli parasta ikinä.

PS: Oli pakko tarkistaa. Sekä Punaisen mekon että Julkeiden kannen on suunnitellut sama ihminen, Sanna-Reeta Meilahti. Ilmankos niissä on jotain samaa.

Takaisin listaukseen

Kommentit (13)
Lähetä
image
  • Lähettäjä:  Karoliina
  • 13.4.2010 19:23:21
  • Url:

Juonikuvauksesta tulee mieleen yksi lempileffoistani Valheelliset viettelijät (siis se ihana versio, jossa on ihana John Malkovich!), mutta ei kyllä silti kuulosta kiinnostavalta..

image
  • Lähettäjä:  Mari
  • 13.4.2010 19:33:53
  • Url:

Mulla alkaa nyt mennä nämä kohuelinat sekaisin, vaikka toinen on fiktiota, toinen (ehkä) faktaa.
Onneksi Karen Slaughter ja Triptyykki pelastavat tältä kovalta tosielämältä tänään..

Onko Kirjasieppoon tulossa mitään Mirja Tervon Huimaavista koroista? Aihe kiehtoo, ja kirjoittajakin tuntuu tv- ja lehtihaastattelujen perusteella jotenkin "mielenkiintoiselta". Tai ainakin tervepäiseltä. :)

image
  • Url:

Fanitamme samaa leffaa, Karoliina! Valheet ja viettelijät on niin ihana, siis just Malkovich ja Pfeiffer -versio. "It's beyond my control." Pitäis katsoa se taas. Leffa ei kyllä tullut lukiessa mieleen.

Mari, Triptyykki oli kyl viihdyttävä. Huimaavat korot kiertää vielä Olivian muotitoimitusta, joten ihan lähiaikoina en siihen tartu.

image
  • Lähettäjä:  Mi
  • 14.4.2010 16:21:28
  • Url:

Eikös toi Elina Loisan Julkeat ollut myös jotenkin faktapohjainen?

image
  • Url:

Mi, minun tietääkseni ei. Voin tietysti olla väärässä, mutta Gummeruksen sivuilla ei tuosta puhuta enkä missään haastattelussakaan ole nähnyt mainintaa faktapohjasta.

image
  • Lähettäjä:  Anne
  • 18.4.2010 13:39:20
  • Url:

Mielenkiintoista! Sain eilen luettua loppuun Julkeat ja minusta se oli oikeastaan aika hauska. Nuo henkilöt ja heidän elämänasenteen otin sillä lailla huumorilla, että tällainen omien työkuvioiden kanssa tuskaileva kolmekymppinen koki heidän elämänsä jopa terapeuttisena lukukokemuksena. Minä sain kyllä kirjasta irti työkeskeisen yhteiskunnan kritiikin, mutta sitä kautta että ollaanko me liian työkeskeisiä ja mitä me sillä yritetään saavuttaa. Osui vähän omaankin nilkkaan, mutta hauskalla tavalla ;)

image
  • Url:

Anne, mielenkiintoista tosiaan. Eikö sinua siis häirinnyt se, että näiden marginaali-ihmisten elämä oli ahdistavampaa kuin meidän työn orjien? Tai siis niin minä ajattelin. Entä sinä? Mitä muuten tulee työkeskeisyyteen, sitä kritisoin kyllä kovasti, vaikka itse olenkin niin sanottu hyvä työihminen (mikä oli nuoruuteni Satakunnassa suunnilleen hienoin kohteliaisuus, jonka ihminen voi saada). Tiedostan vammani ja päätän säännöllisin väliajoin tehdä vähemmän töitä, mikä aiheuttaa lähipiirissä lähinnä naureskelua. Se olisi surullista, ellei työni olisi niin tavattoman mukavaa.

image
  • Lähettäjä:  Anne
  • 22.4.2010 12:25:56
  • Url:

En minäkään tietysti haluaisi sillä lailla elää, onhan sellainen alkoholin ja seksin täyttämä elämä (ja vielä muita hyväksikäyttäen) kamalan pinnallista ja ahdistavaakin. Mutta ei se tuossa kirjassa häirinnyt, ehkä siksi että kirja oli kirjoitettu niin hauskalla tavalla. Monessa kohtaa nauroin ääneen, vaikka tosi elämässä samaa asiaa paheksuisin. Henkilöt olivat aluksi tosi ärsyttäviä, mutta kun luin pitemmälle, niin veivät mukanaan. Jotenkin oli aika tragikoomista, että oravanpyörää vältellessään se päähenkilö joutui työoravanpyörästä vaan toiseen oravanpyörään. Tai näin itse tulkitsin.

image
  • Url:

Anne, nyt hävettää. Tulkintasi on varmasti oikea tai siis se, johon kirjailija pyrki.

Huomaan taas syyllistyneeni tosikkomaisuuteen. Olen ilmeisesti täysin kykenemätön ajattelemaan, että kirjailija suhtautuisi päähenkilöihinsä ironisesti tai pilkallisesti. Se johtunee siitä, että yritän aina löytää kirjan henkilöistä jotain tykättävää tai edes ymmärrettävää, jotain mikä saa minut ajattelemaan että ah, tuon takia tuo ihminen siis toimii noin.

Joka tapauksessa putkiaivoilleni on näemmä liian kova ponnistus tajuta, että kokonainen kirja on tehty nimenomaisesti vain osoittamaan sen kuvaamien ihmisten typeryys. Nyt tuntuu vähän samalta kuin piilokuvia katsoessa, tiedättehän: ensin ei näe mitään kuvaa, ja sitten ei tajua, miten saattoi ensin olla näkemättä sitä.

Siitä pidän kiinni, että Julkeat oli tympeä. Eikä kaltaiselleni keskiluokan pinnalliselle ja turvallisuushakuiselle tädille tarvitsisi mitenkään erikseen todistaa, että elämä päihteiden ja irtosuhteiden ja hyväksikäytön maailmassa on ahdistavaa. Minulla on se uskomus jo valmiiksi. Onkohan viesti kiinnostavampi niille, jotka elävät julkeaa elämää?

image
  • Lähettäjä:  Anne
  • 26.4.2010 12:25:19
  • Url:

En tiedä, onko oma tulkintani oikea, ja voihan olla ettei kirjoissa oikeaa tulkintaa olekaan. Itse kyllä tykkäsin noista henkilöistä ja ymmärsinkin heitä. Mutta toisaalta tykkäsin myös mainitsemastasi Helsinki 12:sta. Molemmat kirjat ovat aika ironisia, mutta en silti koe, että kirjailijat suhtautuisivat hahmoihinsa pilkallisesti. Minusta Julkeissa pilkallisuus kohdistui työelämään ja työkeskeisyyteen.

On kyllä tosi mielenkiintoista, miten eri lailla ihmiset kokevat kirjat! Lainasin juuri Julkeat yhdelle kaverilleni, saa nähdä, mitä mieltä hän on.

image
  • Url:

Anne, Julkeat tosiaan herättää keskustelua. Se ei ole kirjalle mikään vähäpätöinen saavutus. Ja mitä tulkintoihin tulee, tietenkään ei ole yhtä oikeaa, mutta olen kyllä ihan varma, että sinun on lähempänä kirjailijan tarkoitusta kuin minun. Muuten hän ei varmasti olisi viitsinyt kirjoittaa koko opusta.

image
  • Lähettäjä:  Mari
  • 5.5.2010 17:25:50
  • Url:

Luin tämän eilen, ja päällimmäinen fiilis on se tuttu "voi ei, taas joku mukapysäyttävä jaaritus". Itse sain tästä viihdykkeen illaksi, en muuta.
Ei herättänyt ajatuksia, ei tunteita (paitsi pientä ärtymystä), enkä aio edes tämän perusteella kyseenalaistaa tätä turvallista keskiluokkaa.

image
  • Url:

Moi kaima, kiva kuulla. Tunsin myös tiettyä huojennusta tänään (vai oliko se eilen? päivät menevät sekaisin kun on kiire) Hesaria lukiessa: Sanna Kangasniemi piti kirjaa tyhjänä.