Olen pahoillani, että tämä postaus on viipynyt. Olen lykännyt tämän kirjoittamista raukkamaisesti niin kuin ihminen lykkää sellaista, mihin ei halua ryhtyä ja mihin kukaan ei suoranaisesti pakota. Tämä on nimittäin Kirjasiepon viimeinen postaus – ainakin toistaiseksi.
Kyse on matematiikasta.
Bloggaaminen on hauskaa ja Kirjasiepon lukijat ihania, mutta käytännössä bloggaaminen on tietokoneen ääressä istumista. Taannoisen pitkän sairauslomani aikana ymmärsin, että istuminen vie vuorokaudestani aivan liian suuren osan. Mietin, mitä voin vähentää. Bloggaus tuli mieleen ensimmäisenä: Olivialla on viisi hienoa blogeia ja hyviä kirjablogeja on netti täynnä. Minua tarvitaan bloggaajana paljon vähemmän kuin toimituspäällikkönä.
Töihin palattuani olen testannut, pystynkö kirjoittamaan blogia edes summittaisesti työajaksi miellettävällä ajalla. En onnistunut.
Lopettamispäätös oli vaikea (mistä kertoo tämän postauksen mahtipontisuuskin), mutta uskon sen olevan oikea. Lohdutan itseäni myös ajattelemalla, ettei mikään ole lopullista: voin palata kirjabloggaajaksi heti kun työkiireeni vähän helpottavat.
Sanon siis kiitos ja näkemiin. Hyviä lukuhetkiä kaikille!
PS. Syyskuussa ilmestyy äitiyslomalla olevan kollegani Anna-Kaari Hakkaraisen esikoisromaani Verkko. Se on varmasti lukemisen arvoinen. Itse en malta odottaa.