Juhannuksena luin paitsi muumeja myös sarjakuvia. Olen sen verran ummikko, että Kati Närhi on minulle uusi tuttavuus. Tykästyin kuitenkin heti, ja ensimmäinen albumi, Hanki elämä, on tilattu kirjastosta.
Saniaislehdon salaisuudet kertoo töpselinenäisestä orpotytöstä Agneksesta, joka selvittelee ihmisten likaisia salaisuuksia Plankton-nimisellä (muodoltaan kovasti aivoja muistuttavalla) saarella. Agnes muistuttaa hurmaavasti
Wednesday Addamsia, ja Saniaislehdon salaisuudet henkii pikkukaupugin pimeää puolta. Eihän sellaisesta voi olla pitämättä.
Tässä näyte piirrostyylistä:

Suositus: Hänelle, joka rakastaa synkkiä pikkutyttöjä.
Luin myös suosikkini Guy Delislen Shenzhenin. Se taas oli paha pettymys, eniten ehkä sen takia, että mielestäni Delislen aiemmin suomennetut kokoelmat Pjongjang ja Merkintöjä Burmasta ovat nerokkaita. Odotin Shenzheniltä samaa. Piirrosjälki oli kuitenkin tuhruista eikä tarina yhtä terävä kuin Delislen myöhemmissä töissä.
Guy Delisle: Shenzhen. WSOY, 2010. 156 sivua.
No, onhan se innostavaa todeta sekin, että ihminen kehittyy.
Suositus: Hänelle, joka on jo lukenut muut Delislet.