Vietin eilen illan eduskunnassa ja vastoin kaikkia odotuksiani innostuin taas vähän politiikasta. Varapuhemies Tarja Filatov oli kutsunut naistenlehtiväkeä illalliselle ja vaikutti vilpittömältä kuin piimäpurkki.
Ajattelen nyt, että ehkä sittenkin äänestän myös ensi vaaleissa. Tuskin demareita, mutta kumminkin.
Vähän eilisillan takia valitsin tämän kuun klassikoksi työläisromaanin. Pirkko Saision esikoisteos Elämänmeno on hieno romaani aikuiseksi kasvaavasta Marjasta ja tämän kyynisestä ja elämäänsä pettyneestä äidistä Eilasta. Muistan, että Marjan elämän meno kosketti minua kovasti, kun luin kirjan ensimmäisen kerran parikymppisenä tyttönä. Kun luin sen myöhemmin kolmekymppisenä, ymmärsin jo vähän Eilaakin. En hyväksynyt, mutta ymmärsin.
Jossain siinä välissä näin tv-sarjan (vai oliko se tv-elokuva?), jossa Eilaa näytteli Ritva Oksanen. Aloin välittömästi inhota häntä, ikävä kyllä. Medialukutaitoni oli niihin aikoihin ilmeisen heikoissa kantimissa.
Pirkko Saisio: Elämänmeno. Tammi, 1975 (kuvassa vuoden 2005 painos). 229 sivua.
On Saision valintaan eduskuntavierailun lisäksi toinenkin syy. Pomoni, rannikkolaivuri
Niina luki Saision uusimman,
Lokikirjan, ja vaati minua kertomaan siitä välittömästi Kirjasiepossa. Niinpä päätin ympätä sen tähän klassikkoon.
Pirkko Saisio: Lokikirja. Siltala, 2010.
Lokikirja kertoo Saision ja hänen puolisonsa
Pirjo Honkasalon retkistä Diana-veneellä vuosina 1988–94. Hillittömän hauskan kirjan teksti ja piirrokset ovat autenttisia: Saisio on tekstaillut ja piirtänyt niitä retkien aikana ja jälkeen. Niinpä Lokikirjassa on aina kesä, eväitä ja paljon viskiä (lausutaan kuulemma whisky).
Tarina alkaa, kun Saisio ja Honksu ostavat hetken päähänpistosta mahonkiveneen. Heti ensimmäinen reissu päättyy merihätään, niin kuin monet tulevatkin. Kuuden vuoden aikana perhe ei tee suunnilleen yhtään matkaa, joka ei vaatisi joko sukellusta potkuria tutkimaan, hyppyä uppoavasta veneestä tai putkiloa Sikaflexiä. Niina mukaan Suomen merialue ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat pelastaneet Saision retkueen merihädästä.
Niina rakastaa päiväkirjamuotoa, kaikkea mitä Saisio tekee ja tietysti merta. Hän suosittelee kirjaa kaltaisilleen.
"Eniten siitä nauttisi hän, joka tarvitsee veneessä useammin työkalupakkia kuin purjehduskenkiä."
Turha kuvitellakaan, että saisin kirjaa riistettyä Niinan purjeveneessä parkkiintuneista käsistä.
Itse olen lukenut vain Finlandia-ehdokkaita. Kärpäsenkesyttäjä ja 27 on suoritettu, Nenäpäivä hyvässä vauhdissa. Yritän raportoida niistä viikonloppuna. Nyt pitää jatkaa töitä.