Jos olet aina halunnut kuulua kirjallisuuden sisäpiiriin, muttet ole uskonut pääseväsi siihen, tässä on tilaisuutesi. Pieni esikoiskirjakerho aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa, jos siihen liittyy noin sata jäsentä.

.

(Kuva PEKK:n nettisivuilta.)

Kerhon jäsen maksaa kirjasta normaalin kirjakauppahinnan ja tukee siten nuoria suomalaisia kirjailijoita. Bonuksena on se, että pysyy kärryillä siiät, mitä kirjallisuudessa tapahtuu. Koska PEKK:lla on myös nettisivut, lukija voi keskustella kirjoista netissä muiden kanssa – ja mahdollisesti myös kirjailijan itsensä kanssa.

Vuodessa kerhokirjoja tulee kymmenen. Lysti maksaa kirjan hinnasta riippuen noin 220–300 euroa vuodessa.

PEKK kuulostaa niin sympaattiselta, että ellen työni vuoksi uisi uutuuskirjojen tulvassa, liittyisin heti jäseneksi.

Vakiolukija ja kaimani Mari ehti jo toivoa Finlandia-postausta ja tässä pesee. Syy päivän blogihiljaisuuteen on palaveriputkessa: lounastaukoa lukuun ottamatta olen istunut erikokoisissa neukkareissa aamuyhdeksästä tähän hetkeen.

Finlandia-palkintoehdokkaat ehdin kyllä siinä lounastauon tietämillä tsekata. Oli vähän järkytys. Miksi ihmeessä Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ei ollut listalla? Itse veikkasin sitä voittajaksi, samoin Seppo Puttonen Ylen aamutelevisiossa tänään. Minusta tämä on oikeasti vähän pöyristyttävää.

Vähän odotin listalle myös Anja Snellmanin Parvekejumalia.

Tässä ehdokkaat: Joel Haahtelan Katoamispiste, Riikka Pulkkisen Totta, Markus Nummen Karkkipäivä, Mikko Rimmisen Nenäpäivä, Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan ja Erik Wahlströmin Kärpäsenkesyttäjä. Eniten juhlitaan Otavassa, joka sai listalle kolme kirjaa.

Olen lukenut ehdokkaista vain kaksi, Katoamispisteen ja Totta. Blogia seuranneille ei tulle yllätyksenä, että suosikkini on Totta. Todennäköisesti se ei siis voita.

Näin kylmiltään ja täysin fiilispohjalta veikkaan, että voittaja on Kärpäsenkesyttäjä. Teen uuden ja ehkä vähän valistuneemman veikkauksen, jahka olen lukenut ne neljä muuta. Mitä veikkaatte te muut?

PS. Onnea ja menestystä kaikille ehdokkaille!

Oho. WSOY antoi kenkää Sofi Oksaselle. Kirjailijan ja kustantajan huonot välit ovat tietysti olleet tiedossa, mutta en olisi uskonut, että aloite yhteistyön päättämiseen tulee WSOY:ltä.

Olivia 3/2010. Kuva Henna Aaltonen. Taitto Liisa Karttunen.

Olivia julkaisi helmikuussa Oksasen haastattelun, ja jutun tehnyt Päivi kysyi tietysti Sofilta sitäkin, miksei tämä vaihda kustantajaa, jos WSOY kerran kohtelee kirjailijoitaan niin huonosti. Oksanen oli sanonut pysyvänsä uskollisena kustannustoimittajalleen Harri Haanpäälle. Haanpäähän puolestaan siirtyy elokuussa kustantajaksi, joka raportoi suoraan toimitusjohtajalle ja joka "saa keskittyä editoimiseen ja kirjailijoidensa tukemiseen”.

Hmm. Mitähän tästä pitäisi ajatella? Ottajia Oksaselta ei varmaan ainakaan puutu.

Emännöimme eilen illalla Bonnerin toimitusosastojen jokakeväistä tapaamista eli kanssamme samaan konserniin kuuluvia Tammen ja MTV:n journalisteja. Opin paljon mangasta eli japanilaisesta sarjakuvasta, sillä viereeni istahti Tammen toinen manga-kustannustoimittaja Antti Grönlund.

Tammi muuten julkaisee noin sata mangapokkaria vuodessa, mikä on minusta hämmentävän paljon. Olenkin manga-moukka.

Anttikaan ei saanut minua innostumana mangasta (en ole muunkaan supersankari- tai seikkailusarjakuvan fani), mutta sen opin, että kirjoja luetaan lopusta alkuun, sarjassa voi olla jopa 50 osaa ja tytöt ovat uskollisempia mangafaneja kuin pojat. Tämän te muut tietysti jo tiesittekin.

Mutta tätä ette ehkä tienneet: jos ostatte nyt mangaa lahjaksi esimerkiksi kummitytölle, ostakaa Hopeanuoli 1.

Yoshihiro Takahashi: Hopeanuoli 1. Tammi, 2010. 192 sivua.

Lopuksi päivän hyvä uutinen: Paasilinna-kustantamo julkaisee syksyllä Agatha Christien salaiset muistikirjat. John Curranin kirja sisältää muun muassa kaksi ennen julkaisematonta Hercule Poirot -novellia (ne löytyivät Agatha Christien ullakolta ihan kun dekkarissa ainakin).

Aivan mahtavaa! Amerikkalainen O Magazine esittelee Monika Fagerholmin Amerikkalaisen tytön huhtikuun numerossaan. Tämä on (tiettävästi) ensimmäinen kerta, kun suomalaiskirja pääsee Oprah Winfreyn suosioon, mikä perinteisesti tarkoittaa, että kirjat loppuvat kaupoista alta aikayksikön.

Tältä Fagerholmin kirja näyttää Yhdysvalloissa.

Vaikuttaakohan Oprah Amerikkalaisen tytön myyntiin Suomessa? Teos otti kirjasta pokkarin Säihkenäyttämön ilmestymisen vanavedessä.

Minusta tämä on hienompaa kuin mikään, mitä esimerkiksi Vancouverin olympialaisissa olisi voinut tapahtua. Mitä mieltä te olette?

Ja nyt tietysti hävettää entistä enemmän se, etten ole lukenut Amerikkalaista tyttöä. Enkä Säihkenäyttämöä.