Tiistaina tilaajille ja keskiviikkona kauppoihin ilmestyvässä Oliviassa on Emmi Nissin kirjoittama ja Kira Gluschkoffin kuvaama juttu kirjailijanaisten mekkiskerhosta. En kerro siitä tarkemmin, lukekaa lehdestä, mutta hersyttelen juttua Miina Supisen aution saaren listalla.

Supinenhan on kirjoittanut hillittömän hauskan (mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän tekee mieleni poistaa ehkä-sana tuon postauksen otsikosta) novellikokoelman, joten hän on ajankohtainen silläkin tavalla.

Tässä maistiainen jutusta. Taitto Liisa Karttunen.

Tove Jansson: Kesäkirja. "Tämä on ainoa aikuisena lukemani kirja, jonka aloitin uudestaan saman tien kun olin saanut sen ensimmäisen kerran loppuun. Kesäkirja kestäisi vielä monta lukukertaa. Se kertoo isoäidin ja pienen tytön kesästä kauniisti, pelkistetysti ja maagisesti. Kesäkirja vahvistaa elämää ja lohduttaisi autiolla saarella."

Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljekset. "Tämä olisi varma nakki. Olen lukenut kirjan vain kerran, ja se kuuluu elämäni tärkeimpiin lukukokemukseen. Pidän ehkä enemmän Rikoksesta ja rangaistuksesta, mutta Karamazovin veljekset on pidempi."

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. "Olen lukenut Jane Austenin tuotannon läpi varmaankin 20 kertaa, ja luulen, että voisin lukea autiolla saarella vaikkapa Ylpeyden ja ennakkoluulon mielihyvin toiset 20 kertaa."

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. "Seitsemän veljestä on lempikirjani. Se on näyttänyt voimansa yksinäisillä kaukomatkoillani. Kiven kieli ja ajatuksenjuoksu on niin eloisaa ja kaunista, että välillä itkettää ja välillä naurattaa. Veljekset ovat kaikki ystäviäni."

Thomas Mann: Joosef ja hänen veljensä. "Tämä on ehkä fuskaamista, koska kyseessä on kokonainen kirjasarja. Jos saisin ottaa mukaan vain yhden osan, tiedustelisin sarjan lukeneilta henkilöiltä neuvoa. Olen pitänyt äärettömän paljon Thomas Mannin romaaneista, mutta niissä on melko paljon kaluttavaa. Autiolla saarella ehtisin tutustua Joosefiin kaikessa rauhassa. Olen melko varma että pitäisin siitä ainakin kohtalaisesti."

Kiitos, Miina!

Taiteiden yö lähestyy, joten on aika julkistaa lisää vieraideni Aution saaren kirjat -listoja. Tänään vuorossa on yhteiskuntatieteiden tohtori Arja Mäkinen, jonka tuorein teos käsittelee naisten ystävyyttä. Hän laati listan, joka on täynnä vahvoja naisia ja uuden oppimisen riemua. Kiitos ja olkaa hyvä!

1. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossun tarina. WSOY, 2007.

"Peppi tuo muistoja lapsuudesta. Tutut kertomukset lohduttavat ja auttavat muistamaan, kuka itse olen – olenpa missä tahansa. Sitä paitsi Pepin itseluottamus, valoisuus, epäsovinnaisuus ja rohkeus tekivät lähtemättömän vaikutuksen lapsena, eikä se vaikutus ole unohtunut vieläkään. Tottakai Pepistä on paljon apua autiolla saarella!"

2. Kalevala. Alkuperäisteos Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1849. Kuvassa Otava, 2009. "Kirja, jonka jokaisen suomalaisen odotetaan lukeneen, mutta minä en ole lukenut sitä koskaan kokonaan. Autiolla saarella väittelisin itsekseni siitä, mikä mahtaakaan olla alkuperäistä Kalevala-runoutta ja missä Elias Lönnrot laskettelee omiaan. Etsisin Kalevalan naiskuvaa ja ajattelisin Kalevan mahtinaisia. He pärjäsivät, joten kyllä minäkin. Iltaisin kilpailisin itseni kanssa siitä, kuinka pitkät pätkät Kalevalaa pystyn suoltamaan ulkomuistista. Kalevalan ulkoluku toisi myös rytmiä raskaaseen työhän – mikäli en sattuisikaan olemaan paratiisisaarella, jossa kypsät hedelmät tippuvat suoraan suuhun."

3. Oxford Advanced Learners´s Dictionary. Oxford University Press.

"Pitäisihän minun tehdä jotain hyödyllistäkin. Lisäksi tarvitsisin jotakin, mihin voi kuluttaa paljon joutoaikaa. Jos sattuisi satamaan, pänttäisin sanakirjasta englanninkielisiä sanoja, sanontoja ja lauseita. Iltakaudet höpisisin niitä itsekseni. Kun pääsisin saarelta pois, minulla olisi tuomisinani huimasti monipuolistunut englannin kielen taito – ja olisin itseeni hyvin tyytyväinen."

4. Diana Gabaldon: Muukalainen. Gummerus, 2002.

"Mielelläni ottaisin mukaan sarjan muutkin osat, vaikka tämä ensimmäinen teki suurimman vaikutuksen. Kirjan päähenkilön Clairen joutuminen ajassa taaksepäin 1700-luvulle saa mielikuvituksen lentämään. Vaikka olenkin lukenut kirjan monta kertaa, ei se haittaisi lainkaan. Pako todellisuudesta onnistuisi joka tapauksessa! Claire on vahva, neuvokas ja älykäs nainen, joka pärjää kaikissa tilanteissa ja alkeellisissakin oloissa. Mitä mainiointa seuraa autiolle saarelle siis."

5. Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina. Tammi, 2002.

"Virginien kohtalokas tarina itsessäänkin on kiehtova, mutta vielä enemmän minua kiehtoo kirjan kirjoittajan tekstissä leimuava tiedon etsimisen, yhdistämisen ja kirjaksi koostamisen riemu. Virginie pakottaisi minut muistamaan, miten intensiivistä, riemastuttavaa ja ajatusmyrskyjä herättävä seikkailu tutkimuksen tekeminen voi olla. Kun minulla olisi tämä kirja, en antaisi periksi. Tavalla tai toisella raivaisin tieni takaisin elävien ihmisten, salaisuuksia kuiskivien tutkimusaineistojen ja uusien asioiden löytämisen pariin."

Valmistauduin ensi viikon perjantaina häämöttävään Taiteiden yöhön pyytämällä vieraitani listaamaan kirjat, jotka he ottaisivat mukaansa autiolle saarelle. Elina Hirvosen lista on jo julkaistu, tänään vuorossa on Tarja Sandberg.

Väestöliiton kliinisenä seksologina työskentelevä Tarja laati listan lomallaan pihatöiden lomassa. Hän sanoo, että tätä kesää leimaa eniten tämä kirja:

Malin Nilsson ja Camilla Arvidsson: Betonia ja veden välkettä. Kustannus-Mäkelä, 2010.

"Ilman tätä kirottua kirjaa en koskaan olisi haaveillut betonin työstämisestä ruukuiksi! Nyt olen onneksi investoinut  vispilään, joka liitetään porakoneeseen. Soppakauhalla töstäminen oli jokseenkin haastavaa."

Autiolle saarelle Tarja ottaisi kuitenkin nämä kirjat.

1. Viktor E. Franklin: Ihmisyyden rajalla. Otava, 1981. "Kirja on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Autiolla saarella tarvitsee myös merkityksen olemassaololle turhaumaa vastaan, joten se on oivaa luettavaa. Olen saanut ämän kirjan serurustellessani nykyisen mieheni kanssa eli sillä on myös tunnearvoa."

2. Jouni Hynynen: Mies katoaa. Like, 2009.

"Rakastan Tommy Tabermannin runoja niiden eroottisen rakkauden loisteliaan kunnian ja ilmaisun vuoksi. Tabermanin kuolema järkytti ja surin suunnattomasti. Jätä kuitenkin nyt Tabermannit hyllyyn ja otan mukaan Jouni Hynysen. Toinen äärilaita viehättää juuri nyt."

3. Isä Mitron sanakirja. Ortodoksiset termit selityksineen. WSOY Pro, 2007.

"Tämä lähtee mukaan henkiseksi evääksi. Aina on hyvä kerrata."'

4. Pirkko Saisio: Kohtuuttomuus. Siltala, 2008. "Kohtuuttomuus on minulla kesken. Nautin siitä pala kerrallaan. Saision tavoin minullakin menevät välillä fakta ja fiktio sekaisin. Kirja on moniulotteinen."

5. Mark Williams, John Teasdale, Zindel Segal ja Jon Kabat-Zinn: Mielekkäästi irti masennuksesta. Basam Books, 2009.

"Tämäkin on minulla kesken. Kirja liittyy kognitiivisen psykoterapian opintoihini. Olen aina opiskellut jotakin ja varmasti tulen aina opiskelemaankin. Tässä kirjassa on oivallisesti yhdistetty kognitiivinen psykoterapia tietoiseen läsnäoloon."

Tänään ilmestyvässä Oliviassa on PNG-nimimerkillä esiintyvän Eerikan haastattelu. Jos olisin töissä vähän keltaisemmassa lehdessä, kuvaisin sitä koskettavaksi. Koska en ole, tyydyn sanomaan, että se kannattaa lukea.

Lukemisen arvoinen on myös PNG:n kirja. Liikutuin siitä niin, että päätin pyytää PNG:ltä listan kirjoista, jotka hän ottaisi mukaan autiolle saarelle. Tässä, olkaa hyvä!

1. Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö. Blink, 2009.

"Kaikin tavoin mielettömän upea kirja – tarinat, valokuvat ja grafiikka. Vetää sanattomaksi. Kirjan voi lukea, sitä voi katsella, uudelleen ja uudelleen."

2. Kim Edwards: Muisto tyttärestäni. Bazar, 2008.

"Kirja surusta, jonka olen itsekin kokenut. En tarvitse kirjaa muistaakseni, mutta jotakin lohdullista tässä kirjassa on. Pikkutyttönä valitsin kirjastosta luettavakseni kirjoja, joiden kansien kuvista ja tunnelmasta pidin. Tämä pääsisi saarelle myös sillä perusteella."

3. Patricia Cornwell: Scarpetta. Otava, 2008.

"Dekkarit ovat ihanan kevyttä, rentouttavaa lukemista. Patricia Cornwellin Scarpetoista lukematta vain tämä viimeisin, se pitäisi ehdottomasti pakata mukaan."

4. Barack Obama: Unelmia isältäni. Avain, 2009.

"Barack Obaman karisma herättää kunnioitusta. Olen aina pitänyt elämäkerroista, ja tämä on vielä lukematta."

5. Stephenie Meyer: Houkutus. WSOY, 2010.

"Ystäväni on suositellut minulle tätä vampyyritarinaa luettavaksi jo pitkään. Fantasiakirjat tai vampyyrit eivät ole oikein koskaan olleet minun juttuni, mutta ehkä siellä saarella maistuisi tämäkin. Laittaisin sitten pullopostia ysätävälleni, että luettu on! :)"

Elina Hirvonen on paitsi hieno kirjailija myös ihana ihminen. Hän laati Kirjasiepon lukijoiden iloksi listan kirjoista, jotka ottaisi mukaan autiolle saarelle, vaikka kainalossa tuhisee muutaman viikon ikäinen tytär. Kiitos!

Ja olkaa hyvä!

1. Eeva-Liisa Manner: Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot. Tammi 2008.

"Manner on lempirunoilijani. Hänen runoistaan löytyy jatkuvasti uusia syvyyksiä. Niitä olisi aikaa tutkailla autiolla saarella."

2. Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä -sarja.

"Tai jos on pakko valita yksi, otan sarjan ensimmäisen osan. Yksi monista klassikoista, joita en ole vieläkään lukenut. Ystäväni, jonka makua arvostan paljon, on suuri Proustin ihailija, joten ehkä autiolla saarella olisi vihdoin aikaa perehtyä tähän suuruuteen."

3. Michael Cunningham: Koti maailman laidalla. Gummerus, 2001.

"Cunningham havainnoi ihmisten välisiä suhteita ja elämän kipeyttä ja kauneutta viiltävän tunnistettavalla tavalla, jota lukiessa tulee olo, että ei ole maailmassa yksin. Jos hiljaisina iltoina merta kuunnellessa tulisi yksinäinen olo, voi aina lohduttautua Cunninghamin parissa."

4. Claudie Gallay: Tyrskyt. Avain, 2010.

"Ihanan oloinen romaani, joka sijoittuu yksinäiseen, tyrskyjen ympäröimään paikkaan Normandian uloimmalla niemenkärjellä. Ulkoisesti tapahtuu vähän, yksinäisten ihmisten sisällä liikkuu paljon. Romaani jäi kesken kun lähdin synnyttämään, viimeistään saarella voisin lukea sen loppuun romaaniin sopivissa maisemissa."

5. Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala. Otava 1997.

"Tämä romaani oli ehkä koko aikuisikäni vaikuttavin lukukokemus. Tuntui, että se meni ihon alle aivan poikkeuksellisella tavalla. Rakastin sitä niin paljon, etten ole pystynyt lukemaan sitä uudestaan – enkä ehkä pystyisi saarellakaan. Mutta ottaisin sen mukaan siksi, että sen pois jättäminen tuntuisi kohtuuttomalta."