Oi oi oi, nyt on vierähtänyt ihan liikaa aikaa siitä, kun olen viimeksi näyttänyt elon merkkejä täällä. Antakee anteeksi. Viime aikoina olen vain ollut sellaisessa pyörityksessä, etten ole ehtinyt edes nukkumaan kahdeksaa tuntia yössä, vaikka se on kuulemma Jennifer Lopezinkin kauneuden salaisuus... (Epäilen asiassa olevan muutaman muunkin tekijän, mutta jääköön ne nyt arvailematta.)

Nyt pääsen viimein ilahtuneena jakamaan teidänkin kanssanne hyvät uutiset, joita ihoni sai parisen viikkoa sitten Shiseidon tilaisuudessa. Kasvojeni ihoa tutkittiin siellä erittäin teknisen näköisellä laitteella poskesta (tämä tiimoilta meikkini poistettiin toisesta poskesta kokonaan näin päivän alkajaisiksi, tosi kiva). Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon kasvojeni ihossa on jäljellä fasetteja, jotka tekevät ihosta kimmoisan, tasaisen ja raikkaan. Mitä vähemmän fasetteja sitä harvempi ihon tukiverkko ja täten veltompi iho. Tietokoneen raksuttaessa tuloksia olin kieltämättä hiukan sydän kurkussa ja selittelin Shiseidon ranskalaiselle edustajalle, kuinka olin vielä tähän saakka syönyt joulusta jääneitä marmeladikuulia... Mutta niin vain ruudulle ilmestyi luku 210, tattadataa! Ihoni on siis yhä parikymppisen tyttösen ihon tasoa. Upeaa. Tutkijanainen kehotti minua jatkamaan ihonhoitoani samaan malliin.

30+-ikäisille tulee huomenna kauppoihin Shiseidon uusi Bio-Performance Advanced Super Revitalizing Cream -voide, joka pyrkii säilyttämään säilyttämään ihon kimmoisuuden pidempään. Itse en ihan vielä yllä tuohon ikäkategoriaan (fasettienikaan puolesta, hah!). Testannen sitä sitten joskus tulevaisuudessa... Marmeladikuulavarastoni on onneksi jo tyhjentynyt. Pyrin tänä vuonna välttelemään sokeria. Ainakin hiukan viime vuotta enemmän. Ihoni puolesta.

Eikö muuten ole ihmeellinen tuo kirkas valoilmiö taivaalla? Ainakin Helsingissä oli tänään kaunis, aurinkoinen päivä. Valon määrä on myös selvästi lisääntynyt parin viime viikon aikana. Tänä vuonna pimeys ei itse asiassa ole tuntunut minusta yhtä uuvuttavalta, kuin parina viime talvena. Siitä lienee ainakin osaksi kiittäminen työpaikan kirkasvalolamppua. Sen tehon näkee konkreettisesti jo ikkunalaudalla kököttävän traakkipuunikin kunnosta. Se ei ole koskaan ollut näin hyväkuntoinen tähän aikaan vuodesta. Pitänee hankkia tuo valaisin kotiinkin ensi syksyä ajatellen, hmm.

Ulkona hämärtyy jo, mutta ei toimistolla. Traakkipuu tykkää.

Valoisampia päiviä kohti!

Tapasin eilen äärettömän hurmaavan persoonan, nimittäin miehen kosmetiikkasarja Philip B:n takaa, herra Philipin itse. Hän oli jopa pari minuuttia ajoissa, koska hänelle oli kerrottu tilaisuuden alkavan puoli tuntia aikaisemmin. Tämä monen Hollywood-tähden luottokampaaja pudotteli sinne tänne pieniä luonneanalyyseja vakioasiakkaistaan ("Sharon Stone is a bitch on wheels") sekä mainioita hiustenhoitovinkkejä (kuten kuinka loihtia kovasta bisnesämmästä parissa tunnissa pehmeän seksikäs viettelijätär illan treffeille). Tahti oli kova. Kaksituntinen vilahti hetkessä.

Itse tiesin Philip B:n hiustuotteisiin keskittyvästä sarjasta lähinnä sen verran, että siltä löytyy Suomen (ehkä?) kallein sampoo: 168 euroa. Philip perusteli suuren Russian Amber -purnukan olevan kuitenkin kooltaan noin kahden ja puolen sampoopullon vetoinen ja sisältö kuulemma täyttä tavaraa. Eikä sarjan muiden tuotteiden hinnassa onneksi ole ihan kolmea numeroa, vaikka useamman kympin kustantavatkin. Mutta eihän tässä käsitelläkään mitään halpisaineita.

Phillip oli jo 22-vuotiaana tajunnut, että esimerkiksi piparminttuöljyä voi öljytukkurilla olla tarjolla kolmea eri laatua. Intohimoisena nuorukaisena Philip oli (tietenkin) hankkinut sampookokeilujaan varten sitä kaikkein parasta, 98-prosenttista öljyä. Saatuaan öljyn käsiinsä, hän yhdisteli siihen muutamia muita laadukkaita ainesosia ja iski seoksen omaan päähänsä. Tuo oli se hetki, kun hän tajusi, että kaikki luonnollinen ei automaattisesti ole ihan täysin vaaratonta ja hyvää ihmiselle. Hänestä tuntui kokonaisen tunnin ajan siltä, kuin olisi syönyt liian äkkiä mehujäätä (tiedättekö sen pistävän vihlaisun otsassa?). Auts. Nyt hänen sampoostaan löytyy tuota piparminttuöljyä 2,3 prosenttia.

Herra Philip ja tuoksupresentaatio.

Tänään, 47-vuotiaana Philip puhuu tuotteistaan, hiuksista ja kaikesta alaan liittyvästä edelleen niin innostuneesti, että on vaikea uskoa, että hän on ehkä joskus puhunut samoista asioista jo muutamalle muullekin. Hän rrrakastaa työtään. Hän teki parille paikalle ollelle (lyhythiuksiselle, eli ei allekirjoittaneelle, snif) näytehoidot paikan päällä. Täytyy myöntää, että kahden eri sampoopesun, hiusnaamion ja hoitosuihkeen (sekä volyymisuihkeen ja hiuslakan) jälkeen koekaniinien hiusvärit olivat aiempaa syvempiä ja kiiltävämpiä. Ja tiesittekö, että jos hius on kuiva, se on myös lyhyempi?! Palauttamalla hiuksiin kosteuden ne voivat pidentyä hetkessä jopa useamman sentin. Eli siis mitä-häh. Tosi kiinnostava ajatus. Hiusten pitää Philipin mukaan yleensäkin olla elävän liikkuvat ("the men loooove them that way"), eikä pään molemmin puolin leijailevat hahtuvat. "Jos naama on kuva, kai haluat kehystää sen kauniisti?"

Vaaleammat raidat tulivat selkeämmin esiin Philipin käsittelyssä.

Ja ne tuoksut! "Jos nenäsi ei haista sitä, sitä ei ole purkissa!". Näin yksinkertaista se Philipin mukaan on, eikä käy kieltäminen, etteikö Philip B:n tuotteista haistaisi selkeästi sen ainesosien summan: männyn uutetta, kaakaovoita, laventelia... Erilaiset eteeriset öljyt ja hunaja myös näkyvät pulloissa, nimittäin pohjalle sakkautuneena. Tämä ei tarkoita sitä, että tuote olisi pilalla, päin vastoin. Jos luonnolliset ainesosat eivät luonnollisesti sekoitu toisiinsa, Philip ei halua tehdä sitä keinotekoisesti rikkomalla esimerkiksi arvokkaita öljykoostumuksia. "Miksi poistaisin hiuksia kosteuttavat ominaisuudet hiuksia ravitsevasta tuotteesta?", Philip ihmetteli. "Just shake it!", Philip huutaa ja sekoittaa ainesosat toisiinsa heiluttelemalla kahta sampoopulloa kuin marakasseja.

Oletteko te muuten kuulleet Katira-uutteesta? Se oli minulle ihan tuntematon raaka-aine. Philip oli oppinut tämän raaka-aineen käyttötavan Iranissa, jossa sitä saadaan jostain vuorilta kasvavien pensaiden juuresta. Läpikuultavilta kookoslastuilta näyttävät lastut turpoavat vesilasissa geelimäiseksi mössöksi, joka korjaa hiusten rakennetta uskomattomalla tavalla. Philip B:n sarjasta tätä ihmeuutetta löytyy Katira Hair Masque -hiusnaamion muodossa. "It's not magic, it's science you can see with your eyes!"

Katira-lastut turposivat vesimukissa melko lailla jo parissa tunnissa.

Tilaisuuden päätteeksi vieruskaveri toteaa pää pyörällä kuulleensa juuri elämänsä parhaimman myyntipuheen. Niinpä. Ehkä en ihan sitä kalleinta sampoota lähde ensimmäisenä hankkimaan, mutta jollain toisella tuotteella voisi itseään hemmotella. Oprah Winfrey kuulemma avaa kylppärissään joka joulu Nordic Wood -sampoopullon korkin. Näin kylpyhuoneeseen leviää ihana havun tuoksu. Aika kiva idea. Näin tuotteesta voisi nauttia pidempäänkin.

Wienissä asuva meikkaaja-ystäväni Lusine näki minut uutena vuotena ensimmäisen kerran huulet voimakkaan värisiksi maalattuina ja oli haljeta ylpeydestä. Hänen mielestään meikkiä kun pitää olla (varsinkin) juhlapäivinä rohkeasti. Etenkin hääpäivänään morsiamen kuuluu kuulemma erottua kunnolla kimalleluomiväristä lähtien, hah! Olemme siis melkoisen kaukana toisistamme meikkityyleissämme, koska värikkäät värit eivät ole olleet vahvin puoleni meikeissä. Viime kuukausina olen kuitenkin kääntänyt kelkkani täysin, ainakin huulipunien osalta.

Max Factorin kirkkaan punaisen huulipunan lisäksi yksi tämän hetken ehdottomista huulipunalemppareistani on Sensain Lasting Treatment Rouge, sävy Soubi. Sen kanssa ilme on laitettu, vaikka meikki muuten rajoittuisi ripsariin, kulmaväriin ja meikkipuuteriin. Se on aivan täydellinen sävy ja punan koostumus ihanan kosteuttava.

Juuri tämän sävyinen oranssi sopii vaaleahipiäisellekin.

Tämän kanssa en kaipaa erikseen huulirasvaa.

Nähtyään muodonmuutokseni Lusine naureskeli antaessaan minulle myöhästyneen joululahjansa. Kääreistä paljastui nimittäin Tom Fordin (jeii!) nuden värinen huulipuna, sävy 01 Spanish Pink. Hän kun oli ajatellut myöntyä hillitympään meikkaustyyliini ja antaa minulle jotain, jota tulisin varmasti käyttämään. Mutta varmasti tulenkin. Tämä kun on ensimmäinen nude huulipuna, joka ei kadota huuliani. Se on nude, mutta ei tylsä. Vaalea, mutta ei huulet kadottava. Lusinen värisilmä on pettämätön.

Tom Fordin huulipunan hylsykin on tyylikäs. Aivan kuten mies merkin takana.

Kumpaan sävyyn te sytytte - vai sytyttääkö kumpikaan? Itse olen ihan lapsellisen innoissani uusista huulipunistani. Mitä kaikkea voinkaan vielä löytää meikkipussiini!

Yläasteikäisenä käyttämääni mustan violettiin sävyyn en kuitenkaan enää palaa.

Ärrin murrin, uutinen kampaajapalveluiden veronkorotuksista kiukuttaa. Arvonlisäveron nousu yhdeksästä prosentista 23 prosenttiin tarkoittanee pahimmassa tapauksessa lisämaksua 14 prosentin verran! Hmpf. Oma kampaajalaskuni on yleensä värin ja leikkauksen kera rapiat sata euroa, joten korotusta kertakäyntiin voi tulla jopa yli kympin verran.

Kampaajakäynneistäni en silti luovu. Jo opiskeluaikoinani keittelin mieluummin laihaa hernekeittoa haaliakseni kampaajarahat kasaan. Neljäs ateria samasta purkista oli kuitenkin jo siinä rajoilla.

Hiukseni eivät pidä ajatuksesta harventaa kampaajakertoja. Kuva Yanko Design.

Eikö olisi mieluummin voitu korottaa taas vaikka sitä viinaveroa? Kyllähän tässä uutena vuotena tuli jo juotua skumppaa hetken varoiksi, hih.

Toiset paastoavat ennen jouluherkkuja, minä käyn puhdistavassa kasvohoidossa. Kun nyt herkkujen mussuttamisen välissä erehdyn hetkeksi ajattelemaan suklaan tekosia iholleni (kyllä, minulle tulee näppyjä tietyistä ruoka-aineista ja kyllä, olen kateellisen onnellinen niiden puolesta, joiden iho ei reagoi syömisiin), sysään synkät ajatukset äkkiä syrjään ja taputan itseäni selkään hyvin toteutetusta ennakkovarustautumisesta. Vähän kuin nukkuisi varastoon.

Kokeilin siis noin viikko takaperin Jurliquen täydellistä kasvohoitoa, johon kuului kuorinnan, hieronnan ja naamion lisäksi myös tehokasta nipistelyä. Mutta senhän kestää, kun tietää, että syväpuhdasta jälkeä tulee. Lempihetkeni hoitopöydällä koitti kuitenkin, niin kuin usein kasvohoidossa, kun kasvoilleni laitettiin lämpimällä vedellä kasteltu pyyhe. Mm, oikein tunsi, kuinka ihohuokoset avautuivat lämmössä. Jurlique kehottaakin kaikkia ottamaan tämän pyyhehoidon myös kotihoitoon mukaan. Mikä ihana ajatus! En varmastikaan viitsisi tehdä lämmin pyyhe -hoitoa kasvoilleni ihan päivittäin, mutta ehkä sunnuntaisen kasvokuorintani jälkeen, ennen kosteuttavaa naamiota... tai edes pari kertaa kuussa.

Kuvat: Jurlique.

Tämä oli ensimmäinen kunnollinen tutustumiseni tuohon australialaiseen luonnonkosmetiikkasarjaan. En esimerkiksi tiennyt aiemmin, että Jurllique tuottaa suurimman osan raaka-aineistaan omilla tiloillaan biodynaamisesti. Lisäksi merkin voiteet ja pakkaukset on valmistettu niin, että niiden ekologinen jalanjälki on mahdollisimman pieni. Sounds good to me. Ihastuin myös tuotteiden mietoihin tuoksuihin. Itse kun vieroksun monen luonnonkosmetiikkamerkin tuotteita juuri siitä syystä, että niiden tuoksu tuntuu liian voimakkaalta nenääni.

Myös moni maailmantähti, kuten Julia Roberts ja Mischa Barton, on menettänyt sarjansa Jurliquelle. En ihmettele.