Olen jo niin pitkään vältellyt puuteroimasta kasvojani päiväsaikaankin, että ei olisi ihan heti tullut mieleen tupsutella puuteria kasvoille nukkumaan mennessä. Mutta tein juuri niin. Olo tuntui rikollisen ihanalta.

Kyse ei kuitenkaan ollut mistään meikkipuuterista. Testissäni oli nimittäin bareMineralsin uusi Pure Transformation Night Treatment -yöhoito, joka nyt sattuu olemaan jauhemuodossa. Koska en ikinä mene meikit naamalla nukkumaan, ajatus siitä, että naama ei olisi sänkyyn mennessä voiteista kiiltävä, oli huumaava.

Yllätyin siitä, että ihoni ei tuntunut yhtään kiristävältä, vaikka en hieronutkaan sille illalla lusikallista rasvaa. Tai no, viikoittaisen kasvokuorinnan jälkeen levitin iholleni ennen puuteria voidemaisen seerumin. Mutta ilmankin varmaan selviäisi, jos jauhe sisältää niin paljon hyvää kuin tämän purkin sisältö. Esimerkiksi maissitärkkelys, pii ja illiitti imevät iholta ylimääräistä talia ja puhdistavat ihoa, A-, C- ja E-vitamiinit muun muassa ennaltaehkäisevät juonteiden syntyä ja ektoiini säilyttää kosteuden ihossa ja suojaa ulkoisilta stressitekijöiltä. Lisäksi puuterin pitäisi säännöllisen käytön tuloksena myös supistaa laajentuneita ihohuoksia. Sounds good to me.

Jos jokin jäi hiukan harmittamaan, niin se, että lopputulos ei näytä ihan täysin matalta. Puuteri tavallaan heijastelee valoa, mikä johtuu puuterin sisältämästä luonnollisesta mineraalista, "kissankullasta". Sen tarkoituksena on antaa iholle hehkua, mutta jos minä olisin ollut päättävässä asemassa, olisin jättänyt tämän efektin pois. Ei kai nyt koko naaman tarvitse hehkua, hah?!

Miltä ajatus yöpuuterista teistä kuulostaa? Tämä on varmaan tottumiskysymys, mutta palasin juuri, runsaan parin viikon testauksen jälkeen, takaisin yövoiteeseen. Vaikka ihoni ei tuntunutkaan erityisesti kaipaavan yövoidetta, kaipasin takaisin tuttuun voidetuntumaan...

Olen pitänyt puuteria pannassa muutaman viime vuoden ajan. En siksi, etteikö kasvojeni iho rupeaisi enää kiiltelemään jossain vaiheessa iltapäivää, vaan siksi, että en halunnut loppupäivästä näyttää halkeilevalta puuterikakulta. Toki sorruin välillä tupsuttelemaan puuteria kasvoilleni ainakin ennen tärkeää tapaamista, mutta lähinnä selviydyin päivistä riisipaperien turvin.

Nyt on toinen ääni kellossa. Rrrakastan uutta puuteriani! Oletteko te jo löytäneet Make Up Storen tänä vuonna markkinoille putkahtaneen Blothing Powderin? Se on niin henkäyksen kevyttä, että vaikka poistan sillä kiillon useammankin kerran päivässä, se ei keräänny epäsiisteiksi kerrostumiksi kasvoilleni. Ja vaikka puuterikakku näyttää rasiassa valkoiselta, on se kasvoilla täysin väritön. Upeaa. Puuteri on tehnyt comebackin meikkipussiini.

Eipä kiiltele ei! Eivätkä kasvot myöskään näytä puuteroiduilta tai luonnottoman vaaleilta.

Auts. Tältä siis näyttää, kun katsoo illalla itkuleffaa, syö suolaista ja jättää yöunet ihan liian vähiin. Pahalta. Turvonneet silmäluomet ovat karmaisevat ja vetävät koko ilmeen nuhjuiseksi. Onneksi olin kiikuttanut kotiin jo pari viikkoa aiemmin Talikan uudet Eye Touch -topsipuikot, joiden luvattiin kirkastavan katseen...

Myönnän olleeni melko epäluuloinen tuotteen tehoa kohtaan, kun vetelin topsipuikkoon imeytynyttä seerumia silmänympärysiholleni. Mutta pakkohan se on uskoa, kun ero on silmin nähtävissä. Ilme näytti ihan oikeasti kirkkaammalta:  valoa heijastavat pigmentit saivat ihon näyttämään vaaleammalta ja ruiskaunokki sekä vehnä- ja arganproteiinit saivat ihon tuntumaan ravitulta.

Seitsemän puikon boksilla on hintaa 25 euroa, joten ihan joka aamun pelastuksesi tästä ei ole. Tosin toivon mukaan en ihan joka aamu näytäkään yhtä nuhjaantuneelta.

Pahoittelut vielä, että tajusin ottaa "jälkeen"-kuvan vasta ripsivärin harjaamisen jälkeen. Maskarakin kun toki avaa katsetta (ja heleän pinkki poskipuna tuo eloa kasvoille!). Teidän täytyy nyt vain luottaa sanani voimaan, hih.

Nuhjaantunut yökukkuja.

Yökukkuja lampaan... eiku aamuvirkun vaatteissa.

Hoitoneste sijaitsee muovipuikossa, jonka pää avataan. Sitten topsipuikko asetetaan sen sisään ja neste nousee pumpuliin. Kätevää, eikä vie paljon tilaa käsilaukussakaan!

Puhh, piipahdin viime perjantaina kauneusmessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Siellä käy aina vähän samalla lailla kuin Pariisin Louvressa. Ensimmäisestä sadasta kohdalle tulleesta intoilee silmät teelautasen kokoisina, mutta sen jälkeen muotokuva on enää vain seuraava muotokuva, purkki enää toinen purkki. Jotkut asiat jäävät aina silti mieleen, pitkäksikin aikaa.

Kokonainen seinällinen kultaisen keltaisia purtiloita veti puoleensa magneetin lailla. Ranskalainen Rich-hiustenhoitosarja alkoi todella kiinnostaa, kun kuulin, että heillä on tarjolla vain yksi shampoo ja yksi hoitoaine, johon kaikkien hiustyyppien pitäisi olla tyytyväisiä. Ne kuulemma pesevät hyvin mutta hellävaraisesti, eivätkä latista hiuksia, toisin kuin monet muut erittäin ravitsevat sampoot. Pakkohan niitä oli päästä testaamaan. Omat karheat hiukseni tuntuivat pesun jälkeen yllättävän hyviltä, vaikka yleensä satsaankin juuri niihin ravitsevampiin versioihin.  Vähän harmittaa, etten hankkinut testattavaksi myös sarjan silkkistä öljyseerumia. Onneksi sarja tulee kuitenkin piakkoin kuulemma Tampereen ulkopuolellekin myyntiin, muun muassa Stockmannille. Jei.

Messuilta lähti viimein mukaan myös se paljon puhuttu Baba de Caracol -etanavoide, vaikka hiukan nyrpistänkin nenääni ajatukselle levittää etanaseerumia kasvoilleni... Vielä en ole saanut avattua purkkia, mutta ihan kohta teen sen. Ehkä jo tulevana viikonloppuna. Sitä paitsi, etanaseerumi tuntuu melko lähestyttävältä verrattuna temppelikäärmeen myrkystä löydettyihin proteiinipeptideihin. Natura Median uusin tuote, Veneno de Serpiente -kasvovoide sisältää nimittäin juuri tätä (tai nykyään ainetta valmistetaan laboratorioissa) ja sen tarkoituksena on toimia botoxin tavoin ryppyjen siloittajana. Hmm, kuulostaa melko extremeltä.

Minulle uusi tuttavuus oli myös Suomessa valmistettavat Melliksen luonnonkosmetiikkatuotteet. Nappasin mukaani herkullisimman oloisen tuotteen, Viettelevän MinttuSuklaa & Hunaja -kasvonaamion, nam. Ihanan tuoksuisen mönjän pitäisi supistaa ihohuokosia ja tehdä pehmentää ihoa. Sounds good to me.

Terveysmessujen puolella piipahdin ostamassa Forsman-teen pisteestä teesihdin. Kotona minulla jo onkin sellainen, mutta halusin samanlaisen työpaikallekin, jotta voin nauttia vihreästä irtoteestä myös työpöydän äärellä. Ilman juomassa kelluvia teen palasia, nnh.

Piipahditteko te messuilla? Mitä ihanuuksia te bongasitte?

Tunsin eilen illalla lapsenomaista riemua huljuutellessani jalkojani hyytelömäisessä jalkakylvyssä. Se tuntui yhtä hauskalta kuin mutajalkakylvyt lapsena pihaportin pielessä. Testauksessa oli Gel Spa'n virkistävä tea tree & greippi -jalkahoito. Kaadoin siis ensin ihanasti greipille tuoksuvan pikkupussin sisällön muutamaan litraan lämmintä vettä. Kirkas vesi muuttui hetkessä keltaiseksi, paakkuiseksi geeliksi. Vartin kuluttua kaadoin mössöön toisen pussin sisällön, suolan, joka liuotti geelin takaisin vedeksi.

Jalkahoito on kuulemma niin tehokas ja kosteuttava nimenomaan geelimuodossa, että raspauksenkin voisi jättää väliin. Tiedä häntä. Itse kyllä ainakin rasvasin jalat vielä ennen nukkumaanmenoa. Mutta levottomiksi jalkani tulivat! Jopa siinä määrin, että nukahtamiseen meni ehkä noin vartti, kun yleensä tähän tapahtumaan menee noin minuutti. Hmm. Iltakäyttöön suosittelenkin sarjan rauhoittavaa laventeli & sitruunaruoho -jalkahoitoa.

Yhdestä boksista sekoittelee kolme jalkakylpyä.

Nilkkasukkien jättämät rannut olivat kylvyn jälkeen kadonneet nilkkojen ympäriltä, hah!

Pitäkää jaloistanne huolta! <3