Niin kuin eräät ovat jo huomanneetkin, postausteni päivittämisen tahti on viime aikoina ollut vähintäänkin hidas. Työtehtäväni talomme lehtien sisällä kun ovat lisääntyneet siinä määrin, että päiväni hujahtavat hetkessä ohi lehtiä tehdessä. (Onneksi saan siis edelleenkin intoilla kauneustuotteista ainakin Evita- ja Divaani-lehdissä.) Tämä Puuterituiskua-blogin postaus jää kuitenkin nyt tällä erää viimeiseksi, snif. Blogille ei vain enää ole sille suunniteltua aikarakoa.

Runsas vuosi teidän kanssa on ollut tosi tosi ihana. Kiitos ihan jokaisesta kommentista ja keskustelusta, joita olen saanut käydä teidän kanssanne. Kieltäydynkin jättämästä hyvästejä, koska ajatus bloggailun jatkamisesta joskus hamassa tulevaisuudessa ei ole ollenkaan vieras.

Toivottavasti löydämme toisemme uudelleen.

Nyt haluan vielä ladata tähän parit kuvat viimeisimmistä hiustuotekokeiluistani... Minä ja brunette kaverini hieroimme hiuslatvoihimme pinkkiä ja oranssia sävyä Kevin Murphyn Color Bug -hiusmeikkipalloista... Se, kuinka mairittelevalta lopputulos näytti, saa jokainen päättää. Pakko myöntää, että tunsin itseni hiukan wanna-be-teiniksi pinkkeine hiuslatvoineni, hih.

Color Bugin väri siis hierotaan hiuksiin suoraan tuosta pallosta...

... ja värin luvataan lähtevän pois jo ensimmäisessä pesussa...

Vaaleissa kutreissa väri näkyi enemmän kuin hyvin. Hieroin hiuksiini värin alle kunnolla hiuksiin jätettävää hoitoainetta, jotta väri ei jämähtäisi vaalennettuihin kutreihini pysyvästi.

Ruskeisissa hiuksissa väri ei tullut tämän selkeämmin esiin, vaikka sitä kuinka yritti lisätä...

Suosittelen välttämään valkoista paitaa tämän värin kanssa, hah.

Ihanaa jatkoa, murut! Antoisia seikkailuita kauneuden maailmassa.

Tittiditii, nyt on taas kisan voittajien julkistamisen aika! Iso kiitos kaikille osallistujille! Louis Widmerin matkapussukat menevät tällä kertaa nimimerkkien Mallallalaam ja Helkky osoitteisiin. Onnittelut! Saatte pian meiliä asiasta. Ensimmäinen antoi tosiaan kiinnostavia tuotevinkkejä ympäri maapalloa (minkä merkkinen se irlantilainen ekodeodorantti muuten oli?), jälkimmäinen taas vinkkasi Sephoran Atomic Volume -ripsiväristä. Oma maskaralempparini (tai lähinnä se ripsariharja) on Helena Rubinsteinin Lash Queen, mutta pakko käydä tsekkaamassa tuo Sephorankin maskara (tai se sen harja)...

Luonnollisen kaunista keskiviikkoa, murut! Älkää uskoko kaikkea, mitä silmänne näkevät...

Täydellinen iho?

Maailma on täynnä kauniita asioita. Täytyy vain muistaa välillä pysähtyä.

Ja nähdä.

Kuvat: Calikartel, Erica2.tumbler.com, Pinterest.

Oi oi oi, nyt on vierähtänyt ihan liikaa aikaa siitä, kun olen viimeksi näyttänyt elon merkkejä täällä. Antakee anteeksi. Viime aikoina olen vain ollut sellaisessa pyörityksessä, etten ole ehtinyt edes nukkumaan kahdeksaa tuntia yössä, vaikka se on kuulemma Jennifer Lopezinkin kauneuden salaisuus... (Epäilen asiassa olevan muutaman muunkin tekijän, mutta jääköön ne nyt arvailematta.)

Nyt pääsen viimein ilahtuneena jakamaan teidänkin kanssanne hyvät uutiset, joita ihoni sai parisen viikkoa sitten Shiseidon tilaisuudessa. Kasvojeni ihoa tutkittiin siellä erittäin teknisen näköisellä laitteella poskesta (tämä tiimoilta meikkini poistettiin toisesta poskesta kokonaan näin päivän alkajaisiksi, tosi kiva). Tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon kasvojeni ihossa on jäljellä fasetteja, jotka tekevät ihosta kimmoisan, tasaisen ja raikkaan. Mitä vähemmän fasetteja sitä harvempi ihon tukiverkko ja täten veltompi iho. Tietokoneen raksuttaessa tuloksia olin kieltämättä hiukan sydän kurkussa ja selittelin Shiseidon ranskalaiselle edustajalle, kuinka olin vielä tähän saakka syönyt joulusta jääneitä marmeladikuulia... Mutta niin vain ruudulle ilmestyi luku 210, tattadataa! Ihoni on siis yhä parikymppisen tyttösen ihon tasoa. Upeaa. Tutkijanainen kehotti minua jatkamaan ihonhoitoani samaan malliin.

30+-ikäisille tulee huomenna kauppoihin Shiseidon uusi Bio-Performance Advanced Super Revitalizing Cream -voide, joka pyrkii säilyttämään säilyttämään ihon kimmoisuuden pidempään. Itse en ihan vielä yllä tuohon ikäkategoriaan (fasettienikaan puolesta, hah!). Testannen sitä sitten joskus tulevaisuudessa... Marmeladikuulavarastoni on onneksi jo tyhjentynyt. Pyrin tänä vuonna välttelemään sokeria. Ainakin hiukan viime vuotta enemmän. Ihoni puolesta.

Eikö muuten ole ihmeellinen tuo kirkas valoilmiö taivaalla? Ainakin Helsingissä oli tänään kaunis, aurinkoinen päivä. Valon määrä on myös selvästi lisääntynyt parin viime viikon aikana. Tänä vuonna pimeys ei itse asiassa ole tuntunut minusta yhtä uuvuttavalta, kuin parina viime talvena. Siitä lienee ainakin osaksi kiittäminen työpaikan kirkasvalolamppua. Sen tehon näkee konkreettisesti jo ikkunalaudalla kököttävän traakkipuunikin kunnosta. Se ei ole koskaan ollut näin hyväkuntoinen tähän aikaan vuodesta. Pitänee hankkia tuo valaisin kotiinkin ensi syksyä ajatellen, hmm.

Ulkona hämärtyy jo, mutta ei toimistolla. Traakkipuu tykkää.

Valoisampia päiviä kohti!

Wienissä asuva meikkaaja-ystäväni Lusine näki minut uutena vuotena ensimmäisen kerran huulet voimakkaan värisiksi maalattuina ja oli haljeta ylpeydestä. Hänen mielestään meikkiä kun pitää olla (varsinkin) juhlapäivinä rohkeasti. Etenkin hääpäivänään morsiamen kuuluu kuulemma erottua kunnolla kimalleluomiväristä lähtien, hah! Olemme siis melkoisen kaukana toisistamme meikkityyleissämme, koska värikkäät värit eivät ole olleet vahvin puoleni meikeissä. Viime kuukausina olen kuitenkin kääntänyt kelkkani täysin, ainakin huulipunien osalta.

Max Factorin kirkkaan punaisen huulipunan lisäksi yksi tämän hetken ehdottomista huulipunalemppareistani on Sensain Lasting Treatment Rouge, sävy Soubi. Sen kanssa ilme on laitettu, vaikka meikki muuten rajoittuisi ripsariin, kulmaväriin ja meikkipuuteriin. Se on aivan täydellinen sävy ja punan koostumus ihanan kosteuttava.

Juuri tämän sävyinen oranssi sopii vaaleahipiäisellekin.

Tämän kanssa en kaipaa erikseen huulirasvaa.

Nähtyään muodonmuutokseni Lusine naureskeli antaessaan minulle myöhästyneen joululahjansa. Kääreistä paljastui nimittäin Tom Fordin (jeii!) nuden värinen huulipuna, sävy 01 Spanish Pink. Hän kun oli ajatellut myöntyä hillitympään meikkaustyyliini ja antaa minulle jotain, jota tulisin varmasti käyttämään. Mutta varmasti tulenkin. Tämä kun on ensimmäinen nude huulipuna, joka ei kadota huuliani. Se on nude, mutta ei tylsä. Vaalea, mutta ei huulet kadottava. Lusinen värisilmä on pettämätön.

Tom Fordin huulipunan hylsykin on tyylikäs. Aivan kuten mies merkin takana.

Kumpaan sävyyn te sytytte - vai sytyttääkö kumpikaan? Itse olen ihan lapsellisen innoissani uusista huulipunistani. Mitä kaikkea voinkaan vielä löytää meikkipussiini!

Yläasteikäisenä käyttämääni mustan violettiin sävyyn en kuitenkaan enää palaa.