Terveiset täältä matkalaukkukriisin keskeltä. Minä en ikinä käytä aikaa pakkaamiseen ja sen yleensä huomaa perillä kun mietin kuuden hameen kanssa että mistäs saatais paita. Mutta nyt oikeasti yritän koota Tukholman muotiviikolle sellaista puvustoa, että ei tarvitse juosta hätäostoksille lounastauolla. Kamalan hankalaa miettiä mitä haluan pukea keskiviikkona ylleni, mistä sen voi sunnuntaina tietää!

Siksi postauksen tekeminen tähän väliin on tervetullut tauko. Olin eilen truu tamperelainen kajalien, korujen ja mustan kanssa. En tiedä onko muulle suomelle kuinka selvää paikallisten poikarokkarien kajalin käyttö, mutta täällä se on käsite. Enemmän on enemmän.

Iso ketjukoruhässäkkä on vanha DIY, ohjeet vanhasta blogista KLIK.

Ja sitten takaisin matkalaukulle. Selasin muotiviikon ohjelmaa ja surukseni huomasin, että me missataan (lentojen vuoksi) todennäköisesti Ida Sjöstedtin näytös! Ikävää sikäli, että näytös avaa koko tapahtuman ja Idan pitsit ihastuttavat minua eniten!

Mutta seuraavan kerran postausta tuleekin sitten naapurimaasta, pysykää linjoilla :)

Inspiroiduin omasta (!) keltaisesta mekostani niin paljon, että pengoin kaapista muutakin keltaista esille. Ikivanha Elloksen tiputakki näytti taas pitkästä aikaa raikkaalta. Nyt tuntuu muutenkin siltä, että voisin kieputtaa itseni keltaiseen päästä varpaisiin! Valoa, värejä, raikkautta, kevät! Toiveajattelua, mutta aina voi hetken huiputtaa itseään ja hymyillä kuin hangon keksi.

Kuvaajana toimiva Heidi heijastuu näyteikkunasta :D Nauroinkin aamuisen kirppisreissun jälkeen Heidille, että 15 vuotta sitten solmittu ystävyys velvoittaa nappaamaan pari kuvaa keltaisesta eukosta Laukontorilla. Ei vaan, en juuri ahdistele kavereita kamerajutuilla, se on vähän tylsää.

Huh illalla pitäisi jaksaa vielä yhdet pikkujoulut. Kyllä. Me pidetään vanhan duuniporukan kanssa nyyttäripikkujoulut ja on erittäin jees saada taas kerran akkalauma kasaan. Koska ei saatu yhteistä aikaa sovittua ennen joulua, päätettiin pitää pikkujoulut tammikuussa. Ja pääsee siinä samalla pussailemaan ihanaa Imaa jei!

Olen ihan fiiliksissä kun töistä lähtiessä näkee vartin verran valoa! Ihan sen kunniaksi kirkaista keltaista ylle. Viihdyn keltaisessa lähes yhtä hyvin kun punaisessa, mutta on vaikeaa löytää oikeaa sävyä. Vaadin keltaiseltani hienoista viileyttä, tai sitten sen pitää olla kunnolla sinapinkeltainen. Kaksi täydellistä sävyä tai ei mitään. Keltainen sopii tummaan tukkaan jopa paremmin kuin punainen!

Nanson Paulankukkamekossa (kirppislöytö) on jännästi sekotettu viileää ja lämmintä keltaista. Se näyttää ja tuntuu yöpaidalta, mutta on ihan oikeasti päivämekko :D välillä naisen täytyy saada piehtaroida yöpaitamaisissa asioissa, mollamaijalta näyttäminen on ihan jees.

Ok, oli ehkä huono idea yhdistää keltaisen mekon kanssa Kynsitaivaan violetit pantteriteipit. Sakun kommentti oli suunnilleen että hyi, 80-luku haluaa kyntensä takaisin. Tuli ilmeisesti selväksi, että minä ja mieheni emme jaa tätä hieman kyseenalaista rakkauttani pantterikuosiin :D Taidan ostaa Sakun iloksi jotkut kirkkaanpinkit pantterileggarit, ihan vain kotikäyttöön hah!

Halusitte tietää noiden kynsiteippien pysyvyydestä sen jälkeen, kun syksyllä niistä postailin. Omat kullanväriset teippini nypin irti viikon jälkeen, mutta se oli ihan oma vikani. Tajusin kunnollisen liimaustekniikan vasta toisella kerralla, kun laitoin teippejä siskolleni. Systerillä ne olivat kiinni 3 viikkoa, eli aika kiva kesto "kynsilakalle". Kynsiteippien kanssa odotan eniten kesää, miettikää kuinka helppoa on pitää varpaat söpöinä!

Ennen joulua kerroin, että lähdin mukaan Microsoftin kamppikseen. Tarkoituksena oli testailla uusittuja palveluja, kuten Hotmailin SkyDrivea, kuvien jakamiseen tarkoitettua pilvipalvelinta. Sain kamppiksen kautta käyttööni 14 tuumaisen läppärin, joka olikin melkoinen parannus bloggarin arkeen. Bloggarin, joka on reilun vuoden nyhertänyt pelkän miniläppärin kanssa :D

Sitten itse asiaan. Microsoft on palvelujensa uudistamisen ohella teettänyt TNS-gallupilla tutkimuksen, joka koskee juuri valokuvien jakamista. Sen mukaan 42% suomalaisista jakaa edelleen valokuvia sähköpostilla. Hidasta ja puuduttavaa.

Tähän porukkaan kuulun myös minä. Sähköpostilla jakamisen tuska tuli koettua oikein kunnolla viime syksynä, kun äitini lähetti minulle tsiljoona valokuvaa häistämme sähköpostilla... niitä maileja oli valehtelematta ainakin 30, joista jokaisessa vajaa 10 kuvaa. Eli sen verran, mitä sähköpostiin kerralla mahtui. SkyDriven avulla valokuvat olisi saanut ladattua parilla klikkauksella nettiin! Kansio on yksityinen ja sen voi jakaa haluamilleen ihmisille esimerkiksi sähköpostilinkin avulla. Toimi uuden vuoden kuvia jakaessani kuin unelma, ja mikä parasta, koko hoito on jatkossa netissä tallessa. Varmuuskopiointia helpoimmillaan.

Suomalaisten kuvien jakamisen tapaa kuumemmaksi tutkimustulokseksi nousi kuvien jakaminen netissä ylipäänsä. Alle 40-vuotiaista naisista 28% on mielestään jakanut  kuviaan internetissä liian monen ihmisen kesken. Yli kolmannes haluaisi jakaa kuvia vain valitsemiensa henkilöiden kanssa. Nuoret naiset jakavat kuviaan liian huolettomasti netissä? Aihe on selvästi herättänyt median huomion viime päivinä.

Ja tähän haluan myös bloggarin ominaisuudessa aivan erityisesti tarttua. Minua hieman hirvittää nykyinen meininki. Itsestä paljastetaan sosiaalisessa mediassa aivan kaikki. En usko, että monikaan nuori ajattelee kuvia gallerioihin ladatessaan, että kerran netissä, aina netissä. Vaikka Facebook-profiilisi olisi rajattu vain kavereille, voitko oikeasti luottaa 273:en FB-tuttuusi, että he eivät tilaisuuden tullen levittäisi tietojasi ja kuviasi anonyymiyden suojissa kenelle tahansa?

Saatan kuulostaa saarnaavalta kalkkikselta, mutta nykyään ei vaadi kummoisiakaan hakkerintaitoja selvittää ihmisestä suunnilleen koko elämänkaari vauvakuvia, hetuja, osoitteita ja puhelinnumeroita myöten. Erilaisten rahaan liityvien huijauksien lisäksi vaakalaudalla saattaa olla maine. Teininä nettiin ladatun pikkutuhman kuvan voi löytää aikuisena edestään. Ihmiset ovat uskomattoman ilkeitä ja ajattelemattomia anonymiteetin suojissa. Erilaiset keskustelupalstojen haukkumisketjut, törkeät blogikommentit ja jatkuvat indentiteettivarkaudet eri gallerioissa ovat tosiasia.

Miltä tuntuisi, jos sinun nimelläsi ja valokuvillasi perustettaisiin ilkeämielinen valeprofiili Facebookkiin tai vaikka Alastonsuomeen? Arkipäivää, uutisoivat verkkomediat.

Sen sijaan, että odotamme kiltisti identiteettivarkauksien kriminalisointia, voimme jokainen miettiä omaa nettikäyttäytymistämme. Kuinka paljon kannattaa jakaa netissä tarkkaa henkilökohtaista informaatiota, millaisia valokuvia on julkisesti esillä, altistaako valokuvin perheen ja ystävätkin tuntemattomille. Millaisen kuvan tuleva työnantaja saisi julkisesta valokuvagalleriastasi. Kaiken tiedon ei tarvitse olla julkisesti saatavilla.

Sosiaalisen median räjähdysmäinen kasvu tuo mukanaan paljon ongelmia, mutta omaa selustaansa voi turvata tiedostamalla sudenkuopat jo etukäteen. Valokuvakansiot voi pitää yksityisinä ja jakaa ne vain asianosaisille, blogiin ja Twitteriin ei ole pakko vuodattaa liian yksityiskohtaista tietoa. Pitäisi kiukuspäissäänkin muistaa kunnioittaa läheisiään, eikä levittää esimerkiksi parisuhderiitoja kaikkien näkyville.

Millaisia ajatuksia teillä on aiheesta? Oletteko varovaisia netissä vai ovatko varoitukset turhaa niuhotusta?

Mahtavat nörttisarjikset: Geek & Poke.

Nimesin paksun villakangashameeni lämmittäjäksi. Sitä se todella on, kietoessaan vyötärön napakasti sisäänsä. Muutaman vuoden vanha huutonet-löytöni on edelleen iskussa.

Raidan lisäksi viihdyn ruudussa. Voisi tosin olla toisinkin. Kuljin 7-luokan  överisuurissa flanelliruutupaidoissa, jotka sosialisoin isäni vaatekaapista. En ilmeisesti voinut välttyä grungen vaikutteilta minäkään, vaikka tietoisesti en seurannut Cobainia ja kumppaneita. Luulen, että Viialassa tyyli-idolina toimi ennemmin metsästysseuran miesten ruutupaidat, kuin resuisen tyylikäs jenkkibändi :D

Mutta ruutuja en koskaan ehtinyt ylikäyttää, joten ne pysyvät vaatevalikoimissani varmasti aina. Ihan siinä raidan rinnalla.