Tai ainakin siltä se näyttää, kun meidän karvahanurista on kyse. Vai mites tämä ihanaa olla rakkaan ruokkijani sylissä -ilme:
Syliin kaapaisua ennen katti oli kiehnännyt jaloissa ja kehrännyt kuin hullu, mutta valokuvaan sitten otetaan tuollainen minua riistetään yhyy -meininki. Kiitti Nöpö.
Tässä päivän nasua osa yksi, puoleen päivään asti. Unohdin eväät kotiin, joten kävin poikkeuksellisesti kotona ruokiksella. Mikäpä siinä vedellessä pinaattikeittoa naamariin, paitsi että eräs karvainen kaveri sitten päätti tehdä yllätyshyökkäyksen syliini ruokapöydässä, lyöden päänsä kädessä pitelemääni keittopurkkiin ja arvaahan sen mitä sitten kävi. Kiitti Nöpö osa 2.
En vieläkään ymmärrä miten kissa ei saanut päällensä pisaraakaan keittoa, mutta minun hameeni taas sen sijaan sai täyslaidallisen. Tämä on niitä viikkoja, kun mikään ei onnistu. Maanantai joka päivä.