Nyt on myönnettävä, että ensimmäistä kertaa ikinä poistuin Harry Potter -leffasta hymy kasvoilla. Vihdoinkin oli saatu tavoitettua kirjan tunnelmaa edes sinne päin! Olkoonkin, että Radcliffe Potterina on yhtä ilmeikäs kuin kivi. Toisaalta surkeaa, että leffan mukaan tempautuu vasta toiseksi viimeisessä osassa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, right? 2,5 tuntia meni kuin siivillä, en ehtinyt pitkästyä missään välissä.

Pitsisukkikset - Pieces

Sormus - Lindex

Tunika - Vero Moda

Tossut - Sonia Rykiel H&M

Kohta olisi lähtö Pakkahuoneelle, että ehkä tästä pitäisi lähteä siistiytymään. Arvatkaa kenellä on niska niin jumissa, että pää ei käänny... tätä todella kaivattiinkiin argh.

Saku herätteli minut joskus ysin maissa ja raahauduin silmäpussieni kanssa olohuoneen lattialle ja sain kahvikupin käteeni. Siis ihan helkkarin hyvä palvelu meillä :D Mikä megaväsymys!

Asettauduin tuijottamaan Miyazakin Ponyo rantakalliolla ja mietin kuinka paljon olisin lapsena sitä rakastanut. Olisin piirrellyt vihon täyteen elokuvan hahmoja liioitellen samalla tavalla hiusten muhkeutta ja silmien kokoa. Pitää varmaan hankkia piirroslehtiö ja elvytellä vanhaa lyijärityöinnostustani. Liidutkin olisivat kivat.

Saku lähti pelaamaan futsalia ja minä lähdin juomaan lisää kahvia systerille. Tein välikuoleman Jaanan sänkyyn, tosin en voi tajuta miten niin monen kupillisen jälkeen ylipäänsä voi väsyttää :D

Siskon ikkunanäkymät ovat lievästi sanottuna creepyt. Jos joskus tuntuu siltä, että joku tuijottaa, niin tässä voipi olla syy... Dexter ja Trinity tuollain mukavan rauhoittavassa julisteessa :D etenkin minulle joka vasta sai kyseisen kauden päätökseen, ja vieläkin menee kylmänväreet ajatellessa. Kyllä, uskalsin katsoa koko kauden.

Tänään olen ollut tummalla hennesin kukkamekolla ja pörröliivillä liikenteessä. Olen uskomattoman ylpeä itsestäni että sain haettua joulukortit, postimerkit ja lahjapaperit kaikki alta pois, kerrankin en jättänyt viime tinkaan!

Ratsasin lähtiessa siskon leffahyllyt ja mukaan lähti yksi kaikkien aikojen paras leffa, Who`s that girl. Nuoruuden Madonnafanituksen tiukimpina kausina katsoin tämä leffaa ihan muutaman kerran ja unelmoin tylleistä ;)

Ihanaa velttoilua tämä päivä, laiskaa siirtymistä paikasta toiseen ja ei mitään varsinaista pakkoa mihinkään. Kohta saunaan ja illalla H.Potterin seuraan. Odotan melko sekalaisin tuntein elokuvaa, koska kirjat ovat niin loistavia ja leffat taas eivät ole vakuuttaneet. Voisin valittaa niin monesta asiasta Potterin suhteen, kuinka näkemykseni eroavaat ohjaajan näkemyksestä (:DD), mutta kaikista eniten ovat jäytäneet ankeuttajat. Se, että ankeuttajista oli tehty isopäisiä lentäviä Bratzeja argh! Kuinka h*lvetissä joku voi saada sellaisen vision kirjojen perusteella? Ja miten ihmeessä koko velhomaailman kammottavimmat maassa liukujat on laitettu lentämään.. eieiEI! Joten näillä fiiliksillä illalla leffaan, ainakaan en voi pettyä enempää kuin Azkabanin vankiin petyin. Pessimisti ei pety ;)

Kun tänään raahasin Sokokselta asti järkyttävän painavaa kauppakassia, jalassani överiliukkaat korkkarit, oli pakko pysähtyä ihan miettimään mitä oikein mahdoin ajatella. Eipä ole ennen kilometrin matka kestänyt noin kauan. Siis se tunne, kun raahaa kahta painavaa säkkiä, jalat lipsuu kaksi askelta taakse siinä missä ottaa yhden eteenpäin, on jotain niin turhauttavaa, että en äkkiä keksi mitään turhauttavampaa. Jollain ihme raivolla pääsin kotiovelle asti ja johan oli voittajafiilis. En ole varmaan ikinä kiroillut mielessäni niin paljon kuin tänään.

Mutta hei, ensilumi yllättää suomalaiset joka vuosi, ja siinä samalla myös erään korkkareissa viihtyvän eukon. Joka stanan vuosi sama juttu. On pakko uudestaan ja uudestaan todeta, kuinka liukkailla teillä EI ole kovin kätevää kipsuttaa koroilla. Tai ehkä olen sen verran optimisti, että haluan aina testata josko tänä vuonna taivaalta sataisi lunta, joka ei olisi liukasta pakkautuessaan asfalttiin. Tai ehkä olen vain idiootti.

Saappaat - SixtySeven

Hame - M&M Putiikki Rannalla

Rintakukka - H&M

Huomenta, tässä teille kahden yön yli nukuttua kiharaa eli kolmas päivä... eipä ole paljon muutosta tapahtunut sitten keskiviikon, kun tukkani sillä Remingtonilla kiharsin. Sanoisin, että suht helppoa hiustenlaittoa kun ei tarvitse muuta kuin nousta sängystä ja vähän möyhiä (+ yhden takun selvitystä, fiksu nukkuisi hiukset kiinni...). Hiukset eivät edes rasvoitu, kun ovat niin pörröllään ja kaukana päänahasta! Otsikseen tottakai vähän Klippotekettiä, mitäs muutakaan :)

Tosin tänään on pakko pestä tukka. Tiedän kyllä, että harvemmin peseminen olisi parempi juttu, mutta kun on tottunut jynssäämään tukkansa lähestulkoon joka päivä, tämä alkaa olla jo aika tuskaa :D

Taas olisi aika Tampere Vintagen tulevana sunnuntaina! Että jos on innostusta aiheeseen ja sattuu olemaan vapaata kalenterissa, niin Pakkahuoneelle mars. Lisätiedot tapahtuman omilta sivuilta KLIK!