Voi vitsi mikä nostalgiafiilis oli eilen Helsingissä, vanha kunnon blogimiitti! Laskeskelin siinä illan aikana että olen edellisen kerran käynyt blogikekkereissä silloin, kun bloggasin vielä Indiedaysilla eli 1,5 vuotta sitten. Tsiisus! Melkoinen blogipartyanimal :D not.

Pakkasin Duracell-Natan Micraan töiden jälkeen ja sitten nokat kohti Helsinkiä. Ennen miittiä ehdittiin treffaamaan Natan pitkähiuksista versiota eli siskoa Anaa, enkä voi kun vihertyä kateudesta, että kaksi tuollaista the hymyä on osunut samaan perheeseen. Ärsyttävät hymysiskokset :D t: mörkö.

Yritin omaksua Tolmatsovien megahymyä. Fail :D Chandler edelleen.

Ana-treffien jälkeen siirryimme sujuvasti Skumppabaariin emäntien eli Mimmin & Pepin hoivaan, ja hyvät emännät meillä olikin, ai vitsi mitä kalaherkkuja oli tarjolla! Skumpat jäi autoilijalta väliin, mutta ei haitannut, keskityin ihan mielelläni noihin kalahommeleihin.

MiPekuva ryöstetty asianomaisilta.

Anna kuiskasi tuota kuvaa ennen että oikeasti vihaa mua, mutta suostuu tän kerran hymyilemään samassa kuvassa. Siksi näytän siltä, että alan kohta itkeä.

Peppi kuitenkin vannoi että se tykkää musta ja sitten aloin taas hymyillä ;)

Tanskalainen Christopher veti komiasti meille muutaman biisin.

Nina ja Moukku!

Koska olen maailman laiskin kameran käyttäjä, tässä se illan sato sitten olikin. Melkein kaikki bloggarit olivat tuttuja jo entuudestaan, mutta muutama uusikin beibe mahtui joukkoon. Erityisesti jäi mieleen överisöpö Peeta <3 Se on hauska miten useimmat bloggarit "heräävät eloon" vasta kun heidät näkee livenä, en tiedä onko teillä sama juttu, mutta itse koen pelkistä kuvista henkilön hahmottamisen tosi hankalaksi.

Oli tosi kiva kälistä akkain (ja Teemun!) kanssa ilman mitään sen kummempaa agendaa tai tarkoitusta, ilman kaupallisia taustavaikuttajia ja goodie bageja. Siinäpä oikeastaan syy miksi raahasin luuni kerrankin mukaan, oli puhtaasti hauskaa tavata pitkästä aikaa kollegoita.

Kotimatka sujui kauniissa iltahämärässä hoilaten täysillä Kaija Koota. Eikun siis viimeisintä hipsterbändiä tietenkin ;)

Eilen vietettiin Tampereella Museoiden Yötä, jossa pääsi 6 eurolla vierailemaan kaikissa illan kohteissa. Me tosin valitsimme alkuillaksi, ennen museoilua, melkoista korkeakylttyyriä eli Avengers-elokuvan (ah supersankareita).

Lähdin suht rennoilla vaatteilla liikenteeseen, jalassa Onlyn mah-ta-vat drop crotch -housut, jotka näyttävät kaukaa ihan pappakalsareilta :D Minulla on joku juttu noita korotettuja vyötäröitä kohtaan, ei voi mitään. Rakastan niitä sekä miehillä että naisilla.

Leffan jälkeen siirryimme Monan&Paulin kanssa varsinaiseen Museoiden Yöhön ja nokat kohti Näsilinnaa eli Milavidaa ja Polkuja Milavidaan -näyttelyyn. Ilmainen näyttely on avoinna 27.5. asti, joten kaikki te, jotka haluatte nähdä taiteen lisäksi kiehtovan linnan sisältä, hetkenne on koittanut!

Mystisen kauniin Milavidan jälkeen suunnattiin vielä Tampereen Taidemuseoon, ja se ikävä kyllä jäikin viimeiseksi kohteeksi, sillä kello kilkatti yli puolen yön. Museossa on esillä Dimensio ry:n 40-vuotisjuhlanäyttely Taide humanisoi tekniikkaa.

Öinen Tampere antoi parastaan vielä kotimatkallakin, ensin taivaanranta oli vaaleanpunainen ja lopulta muuttui upean syvänsiniseksi. Erittäin onnistunut lauantai. Pitää ensi kerralla ottaa kiertelylle aikaa paljon enemmän, ja käydä läpi vaikka kaikkikin kohteet.

Olin eilen jelppimässä Monaa Kodin1:n naistenillassa mekkomallina muutaman muun neitokaisen kanssa (kaikkea sitä kaverinsa vuoksi suostuukin tekemään, en omista yhtä ainutta malligeeniä jollei pituutta lasketa) ja tässä pari fiilisräpsyä mitä ehdin huitoa kameralla. Mekkotunnelmia olkaatte hyvät!

En tajua mikä naamaani vaivaa kun kamera tulee lähelle, kunnon Chandler kakkonen :D mutta siis tuo ihana kirsikkamekko on nyt minun, palkkio lavalla pyörähtelystä jei! Otan teille kunnon kuvan sitten kun se pääsee edustamaan in action, että nyt vaan juhlat tänne kiitos.

Kaunottaret rivissä:

Maailma (Tampere) pieni paikka on, derbykoutsimme Betty on myös Monan ystävä.

Kaikkien noiden jumalaisten kuosien, tyttöjuttujen, tyllien ja helmojen jälkeen olin ihan pää pyörällä, ei hemmetti että tuo nainen saa hillua päivästä toiseen työkseen tuollaisten asioiden kanssa! Mona, I hate you :D

Uudet Olivia Rougen mekkoset saatavilla nettikaupasta.

Meillä oli valehtelematta eilen niin mahtava päivä että en muista koska. Jotenkin loman aloitus tuo tietynlaisen keveyden mieleen, maailmaa vaihtaa väriä ja aurinko paistaa koko ajan. Pasilan urheiluhallissa oli tunnelmaa ja HRD vei Dublinin likkoja aikalailla kuin litran mittaa.

Katsomot täynnä vau! Reetta ja Eeva joutuivat häkkiin toiselle puolelle.

Bettyn imagopleksit ja Gloryn ärjyt maiharit.

Tampereen vahvistukset. Saku alkoi jo miettimään derbynimeä itselleen, sanokaa mun sanoneen että se tulee niin imeytymään mukaan tuomariksi, halusi tai ei.

Derbymatsien jälkeen mentiin vielä Porvoonkadun Baariin ja Ninakin hyppäsi messiin. Kuvatodisteita ei ole, koska me keskittyttiin kälisemään monen kuukauden kälinät. Tämän siitä saa kun tamperelaisbloggari nuohoaa nykyään vain palloiluhallien lattioita perssiillään, eikä ehdi mukaan blogijuttuihin Helsinkiin :D

Arvatkaa mitä. Nyt lentokentälle, palataan seuraavan kerran Times Squarelta jeeee!

Olen sitä tyyppiä, joka touhuaa koko ajan jotain. Koko. Ajan. Paikallaan oleminen on tuskaa, paitsi jos luen. Silloin maailma katoaa ympäriltäni ja sukellan kirjan fantasiamaailmaan 101 prosenttisesti. Päätin jo etukäteen, että otan pääsiäisenä rennosti. Minun kohdallani se tosin tarkoittaa aina jotain tekemistä, mutta rento-osuus tulee aikatauluttomuudesta. Voin lorvia kaupungilla hiiiitaasti paikasta toiseen, käydä kahvilla, tutkia divarin kirjavalikoimaa, käydä uudestaan kahvilla, mennä salille, katsoa lempisarjoja maratonina, keittää kahvit, juoda lasin punkkua, käydä keikalla, keittää kahvit, lähteä kylpylään ja mennä siellä salille ja pelaamaan sulkista. Olemisen sietämätön keveys.

Myönnän, että olin suunnitellut salaa mielessäni melko aktiivisen pääsiäisloman urheiluineen kaikkineen, mutta perjantaiaamun aloitus noidannuolella vei pohjan urheiluhaaveilta. Kroppani ilmeisesti yritti kertoa että nyt rauhoitut ihan oikeasti kele! Ensin kiukuttelin aikani huonoa mäihääni, sitten alistuneena hyväksyin, että ollaan nyt sitten tekemättä mitään. Tässä ei yhtään mitään kuvina.

* Price US -neuletakki saatu blogin kautta (Nelly.com)

Ihana parin tunnin muliminen Ikaalisten kylpylän uima-altailla hierovissa vesisuihkuissa ja poreammeissa teki hyvää, olen ihan veltto mato. Pääkin alkoi kääntyä uinnin jälkeen kunnolla jee!

Seuraavaksi pitäisi siirtyä kohti Viialaa sukulaisia moikkaamaan. Melko epäaktiivinen pääsiäinen juu. Not.