Keskiviikko, avokaspäivä. Vihdoinkin. Otsiko siksi, että tuntuu ihan perjantailta kun töitä on seuraavan kerran vasta maanantaina :D

Vagabondin beibet ensimmäistä kertaa ulkona <3 Oli kurjaa ostaa näin herkulliset kengät keskellä lumisinta talvea, mutta odotus on nyt virallisesti palkittu. Värikkäät huutomerkkikengät tekivät mustasta perusnasusta vähän erityisemmän.

Nyt pussailemaan siskoa, joka selvisi hengissä pitkältä Brasilian reissultaan. Olin huolesta soikeana sen kakaran kanssa, minulla on ihan överisuojeluvietti siskoani kohtaan vaikka neiti on jo 26-vuotias :D Minulle se on ikuisesti 13v.

Käytän kaikki tilaisuudet hyväkseni pukeutua mekkoihin ja korkkareihin, näin myös äitienpäivänä. Tämä harmaa mekkonen on kirppislöytö Radiolta ja sen parina Minna Parikan Ginger-laukku + jalassa Dieselin mustat kiiltonahkakorkkarit. Nuo kengät ovat itseasiassa parhain löytöni New Yorkin reissulta. Pitää ottaa kaunokaisista lähikuva jossain välissä, mutta alennushaukan on pakko keulia jo nyt, että löysin ne -70% alennuksesta ja hintaa jäi n. 45 euroa. Täydellistä.

Äitille sylin täydeltä ruusuja <3 En vaan ihan ymmärrä mitä kukkakaupassa on ajateltu tuon joulufolion ja narun kanssa, mutta onneksi tämä vehka on istutettavaa mallia, joten kimallusta ei tarvitse katsella kauaa.

Minulla on vierotusoireita kirppiksistä, en ole pitkään aikaan ehtinyt toteuttaa sunnuntaiaamujeni iloa eli kirppiskierrosta! 95 prosenttisesti en löydä mitään, mutta se ei ole se pointtikaan. On yksinkertaisesti hauska katsella mitä kaikkea hauskaa ja välillä ihan älytöntä ihmiset tuovat myyntiin. Täydellinen sunnuntaiaamu sisältää kirppiksiä ja croissanteja. Saku tosin on hieman erimieltä tästä asiasta :D

En juurikaan käytä murrettuja sävyjä vaatteissani, enkä varsinkaan vihreää. Kaupassa esimerkiksi en ikinä tarttuisi poltettuun oranssiin, metsänvihreään tai viininpunaiseen. Siksi olinkin ihmeissäni, että pidin niin paljon Selectedin liehukkeesta, joka tuli mukana vanhan kamppiksen pressipakkauksessa. Olin ensin ajatellut antaa sen siskolleni, jota murretut värit pukevat upeasti, mutta sorry vaan muruseni, et saakaan sitä :D Nyt olen iloinen, että sovitin sitä ylleni väristä huolimatta, it`s a keeper.

Naminami tuota Kirsi Nisosen Cailapille suunnittelemaa nahkarusettia <3 ei voisi olla enää enempää näköiseni (saatu blogin kautta).

Näistä New Yorkista ostamistani kengistä toivottiin lisäkuvia joten tässä tulee. Olen käyttänyt noita nyt joka päivä tällä viikolla ja ne ovat ihanat jalassa. Olkoonkin matala korko meikäläiselle, mutta ne ovat silti somat.

Ronskista vetoketjusta huolimatta kengissä on sopivasti naisellisuutta, ehkä se on tuo pyöreä kärki?

Kengät ovat merkiltään Miz Mooz, kannattaa ehdottomasti käydä merkin liikkeessä jos pyörähtää NYCissä, ainakin Sohosta löytyy. Upeita värejä, vintage-like malleja, panostus mukavuuteen ja hintatasoltaan noin Vagabondia. Paitsi minun poponi olivat sample salesta alle 50 euroa ja puhuin niistä vielä NY-veronkin pois :D T: alennuslöytöjen kuningatar.

Nyt viimeistään on kevät, pystyin lähtemään ulos violeteilla Vagabondin möhköilläni! Jee! Pienet on ilot :)

Hilpasin näillä keskiviikkona treeneihin kun en voinut itse osallistua niskavamman vuoksi kuin katsojana ja sain osakseni whoooah sä oot pitkä!!! -kommentteja joukkuetovereilta, ne kun ovat tottuneet näkemään minut raahaamassa treenikassia aina tennareissa tai reinoissa :D 10 sentin yllättävä lisäpituus tähän varteen on melkoisen näyttävä mitta heh.

Nyt pakkaan luistimet kassiin, palaan matalaksi eli conssit jalkaan ja suunnaksi roller derby boot camp. Tässä vielä fiilistelynä uudet luikkani ah! Voisin nukkua nuo kainalossa :D

Kivaa viikonloppua kaikille :)

Tässä taas tyypillinen tarina eli kirjoittelen jostain asiasta x postauksen ja innostun siitä itse. Oli noiden Olivia Rougen mekkojen jälkeen pakko käydä möyhäämässä kesähameiden joukosta Monalta synttärilahjaksi saamani sydänhamonen.

Työpukeutumiseni on kyllä suhteellisen skitsoa, yhtenä päivä olen kunnon neitihelmoilla, seuraavana rönttäfarkuilla ja teepparilla, ja joskus liihottelen käytävillä mustissa taiteilijakaavuissa. Luojan kiitos en ole asiakkaiden kanssa tekemisissä, joten se on se ja sama vaikka ylläni olisi jätesäkki. Jää tilaa sille rakastamalleni fiilispukeutumiselle. Tekisin aivan varmasti hidasta kuolemaa paikassa, missä pukeutuminen olisi tiukasti säädeltyä esimerkiksi työunivormulla.

Pertti Palmrothin täydelliset lakerikengät pelastin talvella liikkeen loppuunmyynnistä mega-aleista. Ihana myyjätyttö tosin joutui tilaamaan ne minulle Helsingin liikkeestä, koska Tampereella ei ollut kyseistä mallia saatavilla. Alkoi jo vähän jännittää Palmrothin konkurssiuutisointien kanssa, että onnistunko nappaamaan mustaa mallia lainkaan. But I did it!!!

Vähän sai vielä kaduilla väistellä lumisia kohtia, mutta jännitystä työmatkaan ;)

Tuujokevätuujo! Ihanat kenkäni haluavat ulos!