Jos inhoan silittämistä, menee reissulle pakkaus vielä suhisten ohi siitäkin. Olen todennäköisesti universumin huonoin pakkaaja. Haluan mukaan vain vaatteita jotka rypistyvät, eivät sovi toisiinsa, eivät ole monikäyttöisiä ja niin edelleen. Kenkien suhteen katselen haaveilevasti vain korkokenkiä, tennarit ovat niin blaah. Onneksi minulla on vanhat pehmoiset Reebokit, mitkä näyttävät mariannekarkeilta. Jotain piristystä.

Olen pantannut tarkoituksella tuoreita muotilehtiä lentokonetta varten, ette usko miten vaikeaa on olla sukeltamatta lehtiin HETI! Lehtien lisäksi ostin pari pokkaria, mm. Eat Pray Loven, mitä en ole vielä lukenut.

Pikku pakkausassistenttini, kuningatar Nöpö, on sitä mieltä, että hänen on pakko valvoa toimintaani mielellään joko a) matkalaukusta käsin tai b) mukaan lähtevien vaatteiden päältä, jolloin ne saavat kätevästi vielä viime hetken karvakuorrutuksen. Kissa tosin aavistaa, että jotain on nyt tapahtumassa ja murjottaa.

Kirjoittaisin teille tosi mielelläni lisää pureskeltavaa muotiblogitutkimuksesta, mutta lähdemateriaalini päällä on jotain epämääräistä:

Lue tässä nyt sitten aamulehtesi rauhassa, kun yksi tekee täsmäsyöksyjä rapisevan lehden sekaan.

Riiviökissat, pakko rakastaa. Ainiin äiti, Nöpö ei ole ollenkaan riiviö vaan oikea enkeli joka tiskaa omat tiskinsäkin! Katinrontti on menossa äipälle kylään New Yorkin reissun ajaksi :D vapise Akaa, Nöpö tulee!

Iloa iltaan vahinkoräpsyllä meidän neitokaisesta. Testasin olohuoneessa kameran valkotasapainoa tuunausmekkokuvaa varten, suunnaten kameran summamutikassa jonnekin, ja Nöpö päätti samaan aikaan sanoa moro valokuvan nurkassa :D Tämä siis rajattu suuresta kuvasta.

Hauskaa maanantaita!

Tai ainakin siltä se näyttää, kun meidän karvahanurista on kyse. Vai mites tämä ihanaa olla rakkaan ruokkijani sylissä -ilme:

Syliin kaapaisua ennen katti oli kiehnännyt jaloissa ja kehrännyt kuin hullu, mutta valokuvaan sitten otetaan tuollainen minua riistetään yhyy -meininki. Kiitti Nöpö.

Tässä päivän nasua osa yksi, puoleen päivään asti. Unohdin eväät kotiin, joten kävin poikkeuksellisesti kotona ruokiksella. Mikäpä siinä vedellessä pinaattikeittoa naamariin, paitsi että eräs karvainen kaveri sitten päätti tehdä yllätyshyökkäyksen syliini ruokapöydässä, lyöden päänsä kädessä pitelemääni keittopurkkiin ja arvaahan sen mitä sitten kävi. Kiitti Nöpö osa 2.

En vieläkään ymmärrä miten kissa ei saanut päällensä pisaraakaan keittoa, mutta minun hameeni taas sen sijaan sai täyslaidallisen. Tämä on niitä viikkoja, kun mikään ei onnistu. Maanantai joka päivä.