Tätä voi kutsua jo todelliseksi optimismiksi, mutta ompelin itselleni kepeän kesämekon. Siinä on laukkukuosi oih! Sain viestiä vakikangaskaupastani Eurokankaasta, että täällä olisi ihan sinun näköistä kesäistä printtikangasta, haluatko tulla hakemaan mekkokankaan. Kun näin ensimmäisen punaisen laukunkulman sähköpostin liitteenä, hihkuin että saanko tulla heti?! Tarjolla olisi ollut myös korkokenkäkuviosta kangasta, mutta jotenkin tuo laukkuversio ehti varastaan sydämeni ensin.

Ei muutakuin sakset sitten käteen ja nipsnips. Kokeilin tällä kertaa vähän erilaista yläosaa ja nätti tuli siitäkin. Harmi etten piirtänyt edes suuntaa antavia kaavoja, olisi helpottanut seuraavaa ompelukertaa.

Mekkoon kului kangasta 2,20 metriä ja hinta oli muistaakseni reilu 5 euroa metri, eli todella edullinen mekko ompelutaitoisille :)

Mustat sukkikset eivät nyt ihan sovi tuohon mekkoseeni, mutta en tajunnut ottaa niitä kuvaan poiskaan. Ilmeisesti paljaat kintut ovat kuitenkin sen verran kaukainen ajatus, että ei pysty edes lavastamaan tilannetta :D

Pitsioverload. Voin kohta kietoutua suorilta pitsiverhoon, mitäpä tässä enää taistelemaan vastaan. Jostain syystä koen tällä hetkellä vastustamattomiksi kevyet puuterinsävyt, pitsit ja hörselöt. Ai niin, koen ne vastustamattomiksi aina.

Asusterintamalla tsempataan edelleen, väkästin Minnan rintakorusta väliaikaisesti hiuskoristeen. Mistä tahansa rintakorusta on todella helppo tehdä hiuskoriste ohuen pannan kanssa. Yleensä ketjukauppojen lastenosastoilta löytyy noita ihan ohuita hiuspantoja, joissa on pienet väkäset nurjalla puolella. Perusrintaneulan saa kätevästi kiilattua piikkien väliin ja näin koriste pysyy kohdallaan.

Tajusin vasta tuosta alimmasta kuvasta, että Versace for H&M:n suloisessa neuletakissa on perhosten koipia hrrr... Olen tähän asti onnistuneesti sulkenut ne mielestäni ja ajatellut vain mansikoita :D

Toivoin Sara Almin ja Hannah McDevittin Kuuluisat vintagemekot -kirjaa joulupukilta, mutta en ollut ilmeisesti tarpeeksi kiltti, koska mekkoteosta ei kääreistä kuoriutunut. Ilokseni kirjan kustantaja kuitenkin lähetti minulle kyseisen kirjahelmen viime viikolla,  se kuulemma voisi olla ihan minun juttuni. Oi kyllä! Bongasin kirjan alunperin syksyllä jostain naistenlehdestä ja suuni muodosti välittömästi sanan ooooh! Kohta ymmärrätte miksi.

Se mikä tekee kirjasta ompeluhullulle aivan erityisen, on mukana tuleva kaava-arkki. Nyt ei ainoastaan käydä läpi 10:n legendaarisen mekon tarinaa, vaan ohjeistetaan samalla seikkaperäisesti kuinka voi ommella itselleen samanlaisen mekon. Ja kaupanpäälle vielä yhden muunnoksen alkuperäisen lisäksi.

Vedin pienet sambat kun tajusin, että ohjeistus löytyy myös tyyli-idolini numero yksi legendaarisesta 80-luvun korsettiasusta, eli Madonnan valkoisesta pitsihörsöstä. Siitä, missä oli se huikea Boy Toy -vyö. Minulla oli tuo kyseinen kuva julisteena seinällä :D

Ihan ensimmäiseksi toteutukseen menee tuo korsettiyläosainen mekko. Ei tosin läpinäkyvästä pitsistä kuten esikuvallani, pohdiskelin jotain viattomamman näköistä kangasta... ehkä savunharmaata mattaa. No, pitää tehdä visiitti Eurokankaaseen ja fiilistellä kankaita livenä.

Madonnamekon jälkeen riemuitsin Twiggyn 70-luvun minimekosta, olen etsinyt kaavaa vastaavaan A-linjaiseen nappimekkoon ikuisuuden. Nyt on!

Suomenkielisestä kirjasta löytyy kaavat, hyvät ohjeet ja piirretyt vaihekuvat mekkojen toteutukseen. Osa malleista on helpompia, osa haastavampia, vaikeusaste on arvioitu valmiiksi skaalalla helposta vaikeaan. Sanoisin kuitenkin, että ihan ensimmäiseksi ompelukokeiluksi en lähtisi suosittelemaan helpointakaan mallia. Ompelukonetta jo hieman käyttäneelle kirja taas saattaa osoittautua melkoiseksi aarreaitaksi, mekkoja kun voi kätevästi alkaa muuntelemaan itsekin. Tehdä kellohelmaa Jackie O:n klassisen yläosan pariksi ja niin edelleen. Kaavoista löytyy valmiina koot XS-L, mutta näppärä modaa toki muitakin kokoja.

Ps. Kyllä, kirjassa on myös Marilyn Monroen se mekko.

Muistatteko tämän nahkatakin tuunaukseni? Takkihan oli ennen uuteen uskoon leikkelyä melkoinen teltta, joten siitä jäi paljon ylimääräistä pehmoista nahkaa yli.

Mites muistatteko kuinka olen manannut täällä useampaan otteeseen miten bloggarilla on jatkuva kriisi käsilaukkujen suhteen. Useimmiten on pidettävä mukana möhkälemäisitä digijärkkäriä, mutta aina ei halua roudata olallaan puolijoukkueteltan kokoista käsilaukkua. Kaupoista tuntuu puuttuvan kokonaan välimallin laukut, jotka ovat pieniä mutta silti tilavia. Yhtälö mahdoton?

Kiukutteluni oli huomattu helsinkiläisen Satu Kallio Designin tontilla, jossa laukkujen valmistaminen sujuu. Satu kysyi haluaisinko että hän tekisi minulle täydellisen pienen "bloggarilaukun", jonne mahtuisi sujuvasti digijärkkäri ja muut tarpeelliset romut. Jooooooooooo! Käykö kierrätysnahka?

Laitoin postissa menemään tuon kirppisnahkatakkini helmapalan ja vitsi mikä cutie palasi takaisin viikkoa myöhemmin:

Vuoden paras idea Satulta oli tehdä laukkuun paksu ja pehmoinen vuori, eli kun heilun digijärkkärin kanssa ympäriinsä, se ei ota iskua! Lisäksi paksun vuoren kanssa laukku pysyy kauniin muhkeana eikä mikään sisällöstä "sojota" kyljestä muhkurana ulospäin. Perfect.

Pehmoinen punainen kierrätysnahka kohtaa jämerän kettingin eli juuri sopivasti tyttömäisyyttä ja särmää sekaisin minun makuuni.

Digijärkkäri upposi laukkuun hienosti seuranaan puhelimet, lompakko ja avaimet. Vetoketju pitää kameran turvallisesti sisällä ja koko on sirpsakka. Sanoinko jo että perfect? Kiitos!

Satu Kallio Designin tuotteita löytää nettikauppa MadeBy:stä ja sen lisäksi Superupeesta Salosta, SuperMukavasta Tampereelta ja Yonosta Turuust.

Tuunausjuttuja tulee nyt vähän enemmänkin, ne ketä ei kiinnosta laittaa silmät kiinni. Olen ikuisuuden halunnut piparkakkureunaista nahka- tai mokkahametta ja metsästänyt sitä epätoivoisesti. Kunnes tajusin ajatella asiaa hieman pidemmälle. Nahka on maailman kiitollisin materiaali, sitä ei tarvitse huolitella. Ja mitä mahtaa olla UFFit, Fidat ja kirpparit täynnä? No 70- ja 80-luvun huikeita nahkahameita tietenkin.

Löysin Fidalta 5 eurolla punaisen kellohelmaisen mokkahameen, joka oli minua polviin asti. Hame lattialle, 15 senttiä helmaa ensin irti, sitten tussi ja vanha juomalasi kätöseen ja piirtelemään helmaan piparkakkureunaa. Kun helma on piirretty molemmin puolin, saksilla vaan nätisti leikkaamaan niin että tussin jäljet jäävät irtoavaan helmaan.

Sitten kavensin hametta muutaman koon eli jouduin leikkaamaan sitä hieman uudelleen. Mutta jos käy säkä ja yläosa on sopiva, sitten homma muuttuu todella helpoksi, ei tarvitse edes ompelukonetta. Ihan varmasti jokainen osaa toteuttaa :)

Muotinhan voi tehdä myös jämäkästä pahvista tai vastaavasta, jos haluaa vaikkapa isompaa kuviota. Nahkahameiden helmoja kannattaa ylipäänsä katsella sillä silmällä, miettikää kuinka hienoja pitsikuvioita niihin voi väkerrellä mattopuukon ja saksien avulla!